Kesä yllätti, Euroviisut eivät niinkään.

Koskaan ei oo hyvä sää, kun aina on liian kylmä tai tuulee tai sataa tai liikaa lunta tai liian kuuma ja liian kirkas. Kevättä kesti ehkä hyvässä lykyssä juuri ja juuri viikon ja eilen jo kauhistelin melkein +30:n asteen kelejä, huh. Kävin keskustassa asioilla ja podin koko loppupäivän hirveetä huonovointisuutta, kuitenkin nykäisin itselleni heti jonkun auringonpistoksen. Sit kun Vaasassa tuulee aina, niin ei mulla oo mitään sellaista hattuakaan mitä käyttää ettei tuuli veis sitä. Valivali uliuli. Pitäis olla vaan iloinen että luonto alkaa olla jo melkoisen vihreä ja ettei oo polveen asti lunta, puhumattakaan paukkupakkasista. Paras hetkihän kesäpäivinä on ilta, kun aurinko on jo melkein laskenut.

Velipoika nro 1 saapui eilen ilahduttamaan meikäläisiä jälleenkerran olemuksellaan, joten tässähän se on mennyt tämä aika taas istuskellessa ja hengaillessa. Katseltiin taitoluistelukomediaa ja pelailtiin, mikäs sen parempaa. Tänään saatiin aikaiseksi käväistyä kirpparilla haalimassa lisää dvd:itä hyllyjentäytteeksi ja Lidlin jälkeen lähdettiin ex tempore -ajelureissulle. Soittimessa pyöri suomihiphop-kokoelmalevy vuodelta 2001, aurinko paistoi ja auton ilmastointi toimi, oli hyvä fiilis.
Hurautettiin Suomen pisimmälle sillalle eli Raippaluodon riippusillalle ja on se kyllä vaan aika hieno. Ja hemmetin pelottava ilmestys, kaikessa vaikuttavuudessaan. Ei ole Suomessa toista yli kilometrin mittaista siltaa, ei! Ja se kummallakin puolella aukeava meri on jotain ihan uskomatonta...
Sillan toisessa päässä eli Raippaluodon puolella on jonninsortin taukopaikka, kahvilaravintola se on, Berny's, jonne pistettiin auto parkkiin ihan vain siksi hetkeksi, että ehdittiin vähän ihmetellä merta lähempää ja siltaa kokonaisuudessaan. Meri tuoksui huikealta, mutta tuulikin oli sit heti kovempi kun puhalsi suoraan ulapalta, meinas vilu tulla, hehe.
Paluumatkalla Vaasaan mies huomautti, että olin hymyillyt koko matkan ajan, haha, enkä edes tajunnut sitä. Jotenkin oli vain ihan älyttömän hyvä fiilis siinä kahden tärkeän ihmisen keskellä, tunnelma oli just eikä melkein kohdillaan. Suomihiphop-levyltä mieleen jäi parhaiteen Vaasalaisten Kansioiden "Kesäraita" -biisi, ehkä parasta ajelu- ja kesä musiikkia!

Tossa vähän vilkuilin Ruotsi-Suomi -matsia mut luovutin jo heti ekan erän jälkeen kun olohuoneessa oli niin paahtavan kuuma, että pakenin lukemaan viileämpään huoneeseen. Ja KYLLÄ, Euroviisuja tässä vielä odotellaan! Ikäänkuin semisti vahingossa nyt tulee sitten tänäkin vuonna katsottua nuo, kun katteltiin semi-finaaleitakin tässä männäviikolla. Toissapäivänä jatkoon meni onneksi myös se Suomi, mutta myös omat suosikit Malta ja Kreikka, joten ihan mielelläänhän noita katseleekin sit! Ehkä heittäydyn jopa niinkin hurjaksi että korkkaan yhden (1) siiderin.

En tosiaan kaikkia viisu-biisejä ole kuullut, mutta muutama on kyllä noussut ylitse muiden joko hienoudessaan tai karmeudessaan... Let's see.

Omat suosikit:






Ja ne inhokit...




Siis tää Romanian veto vetää mut ihan sanattomaksi..................... Oli pakko laittaa tää semifinaali-veto, koska, noh. Katsokaa ja kuunnelkaa itse. Voitte kuvitella järkytykseni kun Romania pääsi jatkoon, eh... Sitä sitte lisää tänäiltana, can't wait. Bulgaria ja Montenegrohan tosiaan tipahtivat jo pelistä, mutta no, niin no. Mitkä oli teidän inhokit ja suosikit? Entä mikä on teidän, rakkaat lukijani, kanta tästä Suomen viisubiisistä?

Kieltämättä kyllä kiinnostais tietää että millä perusteella joku biisi menestyy ja joku ei, mulla ei ole mitään tolkkua asiasta... Puhumattakaan siitä, että millä periaatteella maiden viisuehdokkaista valitaan se "paras", siis kelaako joku oikeasti että Krista vois ehkä voittaa?-D Noei, onhan tuo ihan tarttuva rallatus, mut... nii. Ehkä mä jätän Euroviisuvouhotuksen tähän nyt. Saas nähdä mitä tapahtuu!

Kosmetiikkaa ja kivoja juttuja.

Kattokaas tota otsikkoa! Haha! Enpä olisi ikinä uskonut että käyttäisin tuommoista joskus, koska en vieläkään oikein ymmärrä kosmetiikasta mitään tai osaa edes meikata kunnolla. Muistan kun joskus yläasteella kokeilin surkeita meikkiyritelmiä vailla minkäänlaista tyylitajua (nimim. "valkoinen luomiväri JA huulipuna on NIIN siistin näköistä!") ja säännöllisesti aloin meikkailla varmaan vasta joskus... 2006? Noh, enpä ole tullut juurikaan hullua hurskaammaksi sen jälkeen. Mutta eipä se hirveästi ole elämääni rajoittanutkaan!

MUTTA. Kosmetiikkaa. Mun tapauksessa se tarkoittaa tilausta Yves Rocherilta, jonne jossain mielenhäiriössä tässä taannoin rekisteröidyin ja päätin tökerösti käyttää kevään tarjouksia hyväkseni. Nyt on sit uutta silmämeikinpoistoainetta, kasvonaamiota, vartalovoidetta ja muunlaista tököttiä. Eniten innoissani olen varmaankin kookoshuulirasvasta ja -suihkusaippuasta, sekä persikkaisesta tuoksusta. Olen viimein löytänyt hajuvedet, ooh!
Asetellessani tilaustani pöydälle epämääräisesti lappeelleen havahduin siihen, että mitähän hittoa mä taas touhuan. Joillekin tämä tämmöinen blogia varten kuvaaminen tulee vissiin melkolailla luonnostaan tai että sen outouden raja tulee vastaan vasta silloin kun viskelet karkkeja lumihankeen kuvausrekvisiitaksi, mutta piti kyllä kieltämättä hetkeksi pysähtyä ja olla iloinen siitä, ettei mies ollut kotona todistamassa tätä...
Luonnollisestikin otsikossa mainittavat "kivat jutut" ovat kirjoja, joita on yllättävän pieni pino läppärin vierellä vartomassa, mutta pino kuitenkin.
Kevään viimeinen tentti lähestyy hurjaa vauhtia ja olen tapani mukaan lukenut enemmän kuin surkeasti, vaikka aihealue mielenkiintoinen onkin. Englanninkielen historiaa ja fonetiikkaa olisi tarkoitus tenttiä nyt tulevana torstaina ja luettavaa olis kahden kirjan voimin, joista toinen näkyy kuvassa ja toinen lojuu tuossa tuolilla monistepinona. Osaan mä kertoa Hastingsin taistelusta ja sen summittaisesta vaikutuksesta englanninkieleen ja ei Grimmin lakikaan mulle ihan vieras juttu ole, mutta toi fonetiikkaosio kieltämättä kuumottaa... Noh, onneksi tentin voi aina uusia! (Mun pitäisi lopettaa tällä tavalla ajattelu...)

Lisäksi noudin eilen kirjastosta avoimen yliopiston markkinoinnin kurssia varten aivan jäätävän kokoisen ja kuluneen teoksen, eli ton Kotlerin "Marketing Management" -opuksen... Opiskelen siis läpi kesän kieliä ja markkinointia, koska olenhan innokas opiskelija (ja koska mulla ei ole kesätöitä, buu). Hieman hirvitti aluksi tuo kirjan paksuus, mutta onneksi opettaja selvensi sit, ettei sitä tarvitse kokonaan läpikahlata. Onneksi! Markkinoinninkurssi on paitsi verkkokurssi ja sen suorittamiseen on varattu aikaa kolme kuukautta, se on myös englanninkielinen. Jännää! Seitsemän opintopisteen "Marketing Function in Business", oh yes.

Ja kieliä, joo, niitäkin luen kesäyliopiston puolella (korkeasta hinnastaan huolimatta...). Saksan alkeiskurssi mulla alkoikin jo viime viikolla ja OOH tykkään. Lähdin tuonne vähän sellaisella "no jos nyt jotain, kun kuitenkin pitää lukea uusi kieli" -mentaliteetilla, mutta mitä enemmän kyseistä kieltä opiskelen, sitä enemmän siitä innostun. (P.S. Adlibris voisi toimittaa mun kirjat jo, kiitos.) Kesäkuun alussa mulla on myös tuloillaan viikon mittainen intensiivikurssi japaninkieleen, ja elokuussa vielä jatkuu saksa toisella helpolla kurssilla. Parhaani teen että jotain oppisin. Nyt osaan jo kertoa nimeni ja mistä olen kotoisin ja missä asun, sekä mitä kieliä osaan, haha. Kyllä tämä tästä, pikkuhiljaa!
Opintojen vastapainoksi mun nyt oli kuitenkin aivan pakko lainata kirjastosta myös jotain proosaa, joten mukaan tarttuivat nämä kaksi teosta. Suomalaisia naiskirjailijoita, ooh! Sinisaloa mulle on jo niin monet kerrat suositeltu lämpimästi, että pakkohan siihen oli tarttua, sekä alati kasvava kiinnostukseni vanhoja suomalaisia kauhutarinoita kohtaan johdatti mut suoraan Aino Kallaksen "Sudenmorsiamen" kimppuun. Sitä mä jo malttamattomana eilen aloittelinkin ja vaikka se ohut teos onkin, niin on kyllä hidasta luettavaa. Sudenmorsian ilmestyi jo vuonna 1928, mutta Kallas käytteleekin teoksessaan vanhahtavaa tyyliä, jonka lähtökohdaksi on mainittu vanha Raamattu ja balttilaiset kronikat. Hurjan mielenkiintoista! Samalla tapaa mielenkiintoista kuin esim. Old English, jota ontuvasti käytellen meidän luennoitsija lukaisi meille pätkän Beowulfista. Syttyi kyllä sellainen kipinä meikäläisen rintaan moisesta, että mun on ehkä aivan pakko päästä opiskelemaan lisää vanhaa englantia. Ja miksei vanhaa suomeakin!
JA SIT! Lontoon matka lähestyy hurjaa vauhtia, lähdetään sinne ens keskiviikkona! Apua! Ei olla yhtään ehditty pohtia matkasuunnitelmaa, koska olishan se nyt kiva jo vähän etukäteen kattella että mitähän kaikkea jännää katsottavaa ja nähtävää siellä voisi olla, mikä on ilmaista, mikä edullista ja mikä matkabudjetin ulkopuolella yms. yms. Rahaa kävin tänään vaihtamassa ja hihi mua alkaa naurattaa aina muiden maiden rahat, kun ei niitä usein käsiinsä saa ja kai mua vähän jännittää tuo tuleva matka ja ja. Liput on kaikki ostettu ja tulostettu valmiiksi ja vielä kun malttais paneutua mm. noihin kirjoihin että sais vähän käsitystä siitä että mitähän sitä vois puuhailla, niin jo alkais olla asiat mallillaan. Toki vielä ennen lähtöä mun pitää tehdä parit kouluhommat valmiiksi, mutta ei onneksi ole mitään vaikeaa.

JOO, mut. Nyt kyllä lopetan, vielä tässä koitan saada ennen tämän päivän saksantuntia luettua enkkua ja vois sitä kai syödäkin jotain. Palatkaamme taas asiaan!

Äitienpäivää.

Vaikka Vaasassa tuleekin yleensä aina, en tänään onnistunut kuolemaksenikaan nappaamaan edustavaa kuvaa kauniisti hulmuavasta juhlallisesta Suomen lipusta, jotka saloissa kaikkialla Äitienpäivän kunniaksi riippuivat. Mutta ei se mitään, ajatus se on se, mikä on tärkein!

Oma äitini asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten sinne en päässyt henkilökohtaisesti paikalle juhlistamaan äitiä, mutta onneksi äitiä voi muistaa kauniilla korteilla ja kukilla ihan minä päivänä tahansa. Äitiäni muistin World Visionin lahjakauppaa tutkiskeltuani lahjoituksella, joka saapui perille jo viime maanantaina, mutta oli myös äidille mieluisa. Ehkä mä viimeisen tentin jälkeen askartelen äipälle jonkun kortinkin vielä vaikka kesän kunniaksi, kun se sellaista kuitenkin jäi kaipailemaan, hehe.
Anoppilaan sentään päästiin kakkukahville. Oikeasti olisin halunnut poimia luonnonkukkia, koska itsepoimitut kukat - etenkin valkovuokot - tepsivät ainakin meikäläiseen, mutta kun siihen ei mahdollisuutta tullut, niin perinteinen suklaa ja soma kortti toimivat varmasti ihan hyvin myös. Ajatus on tärkein, eikös?-)
(Mä alan kohta ihan tosissani haluta kunnon kameraa käyttööni, haha, kyllä tuo kuvaaminen on jo sen verran runsaasti lisääntynyt että alkais olla korkea aikakin upgradeta laatua...)
Mun on kai turha kysellä että kai te muistitte omia äitejänne?-) Entä muistiko kukaan teitä, joille jälkikasvua on jo kertynyt? Toivottavasti!

A perfect getaway.

Vaikka mä olenkin asunut koko ikäni enemmän tai vähemmän kaupunkilaisessa maailmassa kaipaan silti toisinaan päästä edes hetkeksi luonnon helmaan. Eilen mulle tarjoutui siihen oivallinen tilaisuus, kun sain kutsun nti R:n perheen kesämökille, joka sattumoisin sijaitsee täällä Pohjanmaalla. Tarkoituksena ei ollut vain rentoutua, vaan valmistella mökki kesäkuntoon, joten tottahan mä nyt kannan korteni kekoon jos kerran vastapainoksi/palkkioksi pääsen nauttimaan Suomen kauniista luonnosta!
Sain kehoituksen ottaa vähän kehnommat vaatteet ja saappaat mukaan, koska mökki sijaitsi kuulemma melkolailla metsässä. Autossa mua peloteltiin vielä entistä enemmän, että kyseessä on pikemminkin lautakasa kuin mökki ja koko automatkan Maksmohon (ja siitä vielä eteenpäin...) sain kuulla spekulointia hiirenpapanoista ja -raadoista ja siitä, että onkohan koko mökki vielä kasassa... Vaikka Vaasassa asunkin, niin aika harvoin on tullut mahdollisuuksia päästä näkemään naapurikuntia ja noita pienempiä kyliä, ja nyt mulle esiteltiin pikaisesti Maxmon kirkonkylä sekä toki Tottesundin kartano, jossa kuulemma on vihitty Aino Järnefelt ja Jean Sibelius. Myös mainittava huomio on se, että kirjailija Anni Swanin teos Tottisalmen perillinen sijoittuu tuohon kyseiseen kartanoon, sekä se, että tuo samainen kartano on tunnettu myös valittavasta kummituksestaan, "Valkoisesta rouvasta".

Vietin lapsuuteni kesät perheemme omalla vuokramökillä Nummi-Pusulassa ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, joten eipä nuo säikyttelyt juurikaan tepsineet, hehe, vaan olin pikemminkin luvattoman innoissani siitä, että pääsen jonnekin sellaiseen paikkaan, joka mitä luultavimmin saisi mut lähinnä nostalgian kuin kauhistuksen valtaan. Ja niin kävi! Aijettä, lähes umpeenkasvanut mökkitie, pihaan vievä pieni polku ja se mökki, se mökki...
Sympaattinen pieni puutalo, joka ei ollut juurikaan olohuonettamme isompi ja jossa tuoksui mökille; kostealle, metsälle, lievästi ehkä homeelle, haha, mutta joka toi mulle saman tien lapsuuden mieleen. Oli kaasuhellaa ja -jääkaappia, kertakäyttöastiapaketteja hyllyillä ja öljylamppu roikkui ruokapöydän yllä. Ja kuten mulle oltiin luvattukin, sijaitsi mökki melko lailla metsässä - mitä nyt meri avautui noin kolmelta sivulta, sillä saaressahan tuo sijaitsi, käsittääkseni jossain Kvimon läheisyydessä. Harmi, ettei enää kulje lossi, vaan sekin on korvattu sillalla. Siinä sitä vasta oliskin ollut kunnon mökkitunnelmaa, hehe.
Alueen kiersi nopeasti ympäri, mutta siitä teki entistäkin upeamman ja ainutkertaisemman R:n opastus; jokaisella kivenmurikalla oli oma nimensä, mulle osoitettiin majapaikat ja auringonottokivet. Oli aittaa ja saunaa ja tietty ulkohuussi, joka ei suoraan sanottuna ole mun suosikkiasioita maailmassa, mutta joka sekin kyllä kieltämättä on olennainen osa kunnon mökkielämystä!

Siinä tuli sit pudisteltua vuodevaatteita, patjoja ja mattoja, lakaistua saunakamaria ja kannettua vettä, selattua vanhoja naistenlehtiä ja istuttua laiturilla pulisemassa. Mua vähän nolottaa kun tuntuu että olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta sit kuitenkin vain löysäilin, apua... Mutta ehkä musta sentään jotain apua oli ennen kuin unohduin fiilistelemään luontoa ja mökkiä ja keskustelemaan syvällisiä R:n kanssa. Kyllä sitä vain teki mieli hykerrellä ja hyristä onnesta kun istuttiin koko porukka viileässä vastapestyssä mökissä syömässä kolhuisessa kattilassa lämmitettyä tomaattikeittoa kertakäyttömukeista ja nakertamassa kylmiä karjalanpiirakoita talouspaperin reunalta.

Mutta se meri, se meri...
Uskomaton paikka. Mutta kyllä mä kehtaan myöntää että saattaisin kyllä herkästi turhautua jos tuolla viettäisin pidempiä aikoja hyttysten keskellä, vaikka tekisikin varmasti enemmän kuin hyvää irtautua välillä vähän, noh, kaikesta. Kännykkää kuulemma pitää lähteä lataamaan kirkonkylälle asti ja aika saattaa käydä pitkäksi, mutta eiköhän sekin olisi vain ja ainoastaan hyväksi. Kaikenlaista puuhasteltavaa riittäisi, mutta olisi siellä varmasti myös aikaa syventyä hyvien kirjojen pariin tai vaikkapa kirjoittaa, kun ei olisi kaikenlaisia nykyaikaisia hömpötyksiä tarjolla aiheuttamassa kiusauksia. Penskana tekemistä keksi varmasti helpommin, ainakin omat kesät Nummi-Pusulassa menivät leikkiessä, kun oli lampea, puroa ja metsää, maanomistajan pellon laidassa heinälato jossa ei saanut käydä mylläämässä mutta jossa kuitenkin aina salaa käytiin piehtaroimassa sekä faijan rakentamat puuhevoset. Meillä kannettiin juomavesi lähteestä ja käyttövesi lammesta, tupa lämmitettiin puilla ja valoa iltaisin antoivat kaasulamput. Ihan niin kuin pitääkin!

No nyt on jännä.

En usko horoskooppeihin, mutta myönnän lueskelevani niitä toisinaan. Nyt tosin törmäsin yhteen aikas sympaattiseen mukahoroskooppiin ja vaikkei se omalla kohdallani hurjan paikkaansapitävä ollutkaan, niin ehkä se jollekulle muulle sattuis osumaan hyvin kohdilleen?

Kurjenkello 9.8. – 4.9.Huomiotaherättävä, erikoislaatuinen, luokseen kutsuva, ihastusta osakseen saava. Siinä laatusanoja, jotka kuvaavat kurjenkello-persoonaa. Kurjenkelloa et löydä joka mutkasta, mutta tavatessasi tiedät, että seura tulee miellyttämään. Kasvina kurjenkello pitää valoisista rinnelehdoista, samoin kurjenkello-ihminen rakastaa niin asumisessaan kuin koko elämänsä linjoissa valoa, ilmavuutta, tilaa ja vapautta; periaatteella antaa kaikkien kukkien kukkia! Kurjenkello haluaa, ja myös sopii, kukoistamaan samassa “kimpussa” mitä erilaisimpien kedonkukkien kera. Kurjenkello nostaa jopa metrisen vartensa muiden kellojen yläpuolelle ja tarkkailee maailmaa ennakkoluulottomin, ennennäkemätöntä ja parempaa etsivin katsein; mikään uusi ei ole niin erikoista, etteikö sitä kannattaisi kokeilla… Vaikeudet on tehty voitettaviksi. Kurjenkello elää täysillä aurinkoista päivää, syksy tulee myrskyineen, mutta ei kannata murehtia! Kurjenkellolle sopiikin vierelleen vankkavartisempi ja maanläheisempi kukka tukemaan, joka ei koko ajan kurkottele maailman tuuliin. Kurjenkello voi suotuisien myötätuulien puhallellessa suurine “kalkattavine” kelloineen joskus unohtaa vierellään kasvavat kissan- ja variksenkellot, joten perusteellisesti rauhoittuen, tutkistelevaan itsetarkkailuun kannattaa uhrata aikaa.

Oikeasti olen varmaan ennakkoluuloisin ihminen kenet tunnen... Ja, no, viimeiseen lauseeseen ainakin voin myöntää samaistuvani!

Tsekkailepa huviksesi oma kukkahoroskooppisi täältä.

Perus-perjantai.

Käytiin vähä kaivelemassa kuoppia appiukon luona.
Tai no itse kaivelu jäi loppujen lopuksi aika vähäiseksi, kun ei meistä kukaan ollut erityisen raavas, mutta hyvä alku saatiin aikaiseksi. Kai sinne jonnin sortin terassi tulee, se jää nähtäväksi. Mut pisti kyl väkisinkin hymyilyttään, kun siellä kaikki hyvässä hengessä kevyessä tihkusateessa tongittiin appiukon takapihalla, minä, aviomies, käly ja appiukko. Harvoin mä pääsen osaksi tommosia "perhejuttuja"!
Ja ah ja voi, sisäinen koiraihmiseni sulaa aina noiden kiinanharjakoirarouvien seurassa tyystin, huikeita otuksia. Nappi (allaolevassa kuvassa poseeraava yksilö) kömpi vielä jossain vaiheessa syliinikin tuhisemaan, olin ihan myyty. Ei meidän kissat koskaan vapaaehtoisesti tule syliin, korkeintaan juoksevat päältä. :'(
Palkaksi saatiin mahat täyteen, hörppiä muutama tuntia punaviiniä ja kyyläillä Suomi-Venäjä -matsia videotykiltä. Kelpas, vaikken mä lätkästä perustakaan. Viimeisten sekuntien käsittämätön käsirysy ja kalabaliikki oli kyl aika viihdyttävää!

Mites teillä sujui perjantait?

Voihan Vappu + asuntoa.

Niin se Vappu tuli ja meni. Olin kipeänä, joten hyvä kun jaksoin hädin tuskin raahautua miehen perässä vappumarkkinoille ihmisvilinään ostamaan metrilakua. Miehen mummolassa käytiin myös syömässä vähän munkkeja, joten olihan siinä sentään jotain. Muuten meni aika rauhallisissa merkeissä.
Edeltävänä viikonloppuna tosiaan velipoika käväisi kylässä, oli leppoisaa. Lähinnä hengattiin vain, mutta eipä sitä nyt aina tarvitse mitään spesiaalia tehdäkään. Lauantaina meillä oli miehen kanssa date night ja käytiin ulkona syömässä. No okei, käytiin pizzalla, mutta vähän laadukkaammassa pizzeriassa sentään, Illyriansissa, ja oli kyllä Vaasan parhaat pizzat siellä.

Veli toi tullessaan meille Ikeasta parit Benno-hyllyt lisää, kun alkoi edelliset olla jo sen verran täynnä, ettei tuo meidän alati kasvava dvd-kokoelma oikein tahtonut enää mahtua.
No nyt ainakin on hetkeksi taas tilaa.

Jonninsortin sisustushuuma mulla on ollut viime aikoina muutenkin käynnissä ja makuuhuone pääsi pienimuotoisen uudistuksen kohteeksi. Mähän siis en osaa sisustaa ollenkaan, mutta jotain vaihtelua oli tärkeää saada aikaiseksi. Ennen makkarissa näytti tältä:
Hankkiuduin kirjoituspöydästä eroon, kun huonekaluja ei vaan saanut mitenkään järkevästi sijoitettua, huoh. Harmitti, mutta parempi näin, kun en mä sitä muutenkaan kamalasti käytellyt... Kivahan se oli, mutta yhden käden sormilla voin laskea kerrat jotka olen sen ääressä viimeisen vuoden aikana viettänyt. Mutta nyt on tilaa taas, kirjatkin mahtuvat hyllyihin ja huone tuntuu isommalta, jes!
Muutama sananen valinnoista, hoh hoh:
- Verho on kirpparilta, joskin se on vielä liian pitkä ja mietin, että tohtisinko lyhentää sitä... Kälyllä kuulemma olisi ompelukone. Tykkään pitkistä verhoista, mutta ikkunalauta, kissat ja pitkäverho eivät vain ole toimiva yhdistelmä.
- Nojatuoli ei ehkä väritykseltään sovi huoneeseen, mutta mä rakastan sitä. Käytettynä saatiin joskus jostain joltain. Älkää huomioiko kuivaustelinettä.
- Punainen tilkkutäkki on äidin ompelema!
- Peili on äidin äidin peruja, pitkä taulu sen vieressä on kuva Etelä-Suomen saariston majakoita kartoittava ja sen vierellä vielä äidin isän saama kunniakirja Mannerheimilta. Mun aarteita, heh.

Rakastan käytettyjä, vanhoja huonekaluja. Antiikkihommista en niinkään perusta, vaikka onhan nekin hienoja... Mutta sisustussuunnittelijaa musta ei kyllä ikinä tule, vaikka penskana sellaisesta haaveilinkin.
Käytin just minuutin keksiäksen jonkun nasevan lopetuksen tälle merkinnälle. Ei irtoa mitään rään täyttämästä päästäni, joten olkoot, pöh. Mikä on teidän suosikkisisustuselementti asunnossanne/asia joka täydentäisi kotia?