Kesän odotetuin vieras.

... nimittäin herra Parsakaali!

... no ei vaineskaan, vaikka toissapäivänä Parsis kotiutuikin meille kuljettuaan pitkän reitin Raision IKEAsta (kiitos, Maya, vinkistä!) ja siellä ne nyt makkarissa Porkkanan kanssa vierekkäin istuksivat.

Todellinen kesän odotetuin vierashan oli siis äitini, joka toi Parsiksen tullessaan kylään tänne meidän luokse Vaasaan. Äidin kanssa tavataan melkoisen harvoin, kun asumme eri kaupungeissa ja harvakseltaan tulee tilaisuuksia matkustaa juuri sinne missä äityli asuu. Edellisestä tapaamiskerrastamme olikin jo ehtinyt vierähtää sellaiset kymmenisen kuukautta, eli olikin jo korkea aika tavata.

Onneks oli hyvä sää, niin saatettiin viettää aikaa vähän ulkosallakin ja käveltiin hieman pitkin Vaasan katuja. Äiti kävi meilläkin ensimmäistä kertaa ja tapasi Viskinkin nyt vasta ja vitsit miten iloiseksi mut tekikään äipän innostuneisuus ja hyväntuulisuus, kun kaikki tuntui niin mahtavalta, kukat oli kauniita, Vaasa hieno kaupunki yms. yms. Kirpputori tuli koluttua, torilta ostettua kesän ekat suomalaiset mansikat ja lähin uimarantakin tuli äipän toimesta testattua.

Äiti ja Viskihän tulivat erinomaisesti toimeen. Viski etenkin piti "mummista" superpaljon siksi, koska mummi päästi sen haistelemaan ikkunanraosta raikasta kesäilmaa. Siinä ne istua pönöttivät pitkiäkin aikoja kerrallaan ihmettelemässä ohi käveleviä ihmisiä, lintuja ja koiria.

Nuorempi kun olin, äitini ei mun mielestä ollut ollenkaan ymmärtäväinen ja ihan varmasti aivan tarkoituksella hankaloitti elämääni! Ja onhan meillä edelleenkin satunnaisesti erimielisyyksiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Totta kai monen sadan kilometrin välimatka tekee paljon, ja olenhan minäkin kaiketi hieman kypsynyt ja muuttunut ajan saatossa ymmärtäväisemmäksi. Mutta niin on kyllä äippäkin! Vietettiin kyllä niin erinomaista äiti-tytär -laatuaikaa ja puhuttiin kaikenlaista, että musta tuntui että meidän suhteemme sen kuin vain syveni. Harmittaa, ettei tavata useammin, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Äiti on mulle se ensimmäinen ihminen jolle soitan jos harmittaa tai jos jotain kivaa tapahtuu. Äiti on mun tukipylväs ja kuuntelija, joka on oppinut rohkaisemaan ja kannustamaan ja neuvomaan mua aina kun olen sitä vailla. Paras mamma, kiitos että olet olemassa ja että kävit kylässä!

Oli kyllä ihan parhautta. Hyvää ruokaa syötiin, kissatkin viihtyivät, nautiskeltiin kahvista ja jopa mun tilaukseni Crazy Factoryltakin tuli. Wohoo! Ankkuriplugit ampaisivat samantien käyttöön vaikka mä vähän niinkuin juhlakäyttöön olin niitä ajatellut. Noh, ehtiihän sitä.

Alle haben Zeit...

Juhuuu, hengissä ollaan ja blogiakaan en ole täysin unohtanut! Ideat kertyvät päivä päivältä ja siltikään en saa aikaiseksi klikattua bloggeria auki ja aloitettua kuvien muokkausta. "Huomenna sitten... tai ehkä ylihuomenna... Katsotaan nyt miten jaksan." Sekavaa settiä luvassa, nolojen ruokakuvien ystäville pari sellaistakin jopa, sekä muutama kissakin tiedossa! Pari iltaa sitten päätin vakaasti että NYT nappaan sen uuden profiilikuvan Facebookiin (kun olen huono pyytämään miestä kuvaamaan) enkä koskaan käy missään missä joku kuvia saattaisi randomisti napata ja liki hermoromahdusta muistuttavan koettelemuksen jälkeen sain liki 50:n kuvan läjästä irti kolme siedettävää otosta. "Hups." Mutta kolme on parempi kuin ei mitään ja ajattelin lätkiä ne tännekin, kun edellisestä siedettävästä pärstäkuvaspämmistä onkin jo vierähtänyt tovi.

NIIN, ja kävinhän mä siellä Rajamäelläkin taas rentoutumassa! Muutaman hassun kamerakännykkäotoksen räpsäisin, en sen kummempaa, aloitellaanpa vaikka niistä.

Kissaveljekset Pertsa ja Tapsa voivat siellä leveästi ja kaiholla puristelin poikien lihaisia massuja. Haaveilen että saisin meidän juniorinkin hieman leveämmäksi, nyt nuo meidän nulikat näyttävät lähinnä liian vähälle ravinnolle jääneille kakaroille, vaikka ihan normaalipainoisia ovatkin, heh... Hyvää elintasoa ulkoisella olemuksellaan viestittävät kissat nyt vain ovat todella sympaattisia ilmestyksiä, ainakin ruoka maistuu! On kai sanomattakin selvää, että täällä kotosalla kissapojat Vili ja Viski nirsoilevat molemmat senkin edestä. Vilin viimeisin tempaus on selittämätön nirsoilu eri seitimerkkien välillä, ja Viskikin on päättänyt ettei enää MIKÄÄN märkäruoka kelpaa edes satunnaisesti... Noh, olihan se tiedossa jo kauan sitten, että tämäkin päivä koittaisi, huoh...

Visiitti Rajikselle noin niinkuin muutenkin sujui hyvin, lukuunottamatta paria inhaa tekijää. Siellä päässä oli vietetty juuri hiljan lähiomaisen hautajaisia ja mullakin oli torstaina 13. päivä Espoossa vaarin hautajaiset. Niin ihanaa kuin sukulaisia olikin pitkästä aikaa nähdä sitä toivoisi kuitenkin seuraavan tapaamisen sujuvan iloisemmissa merkeissä. Toinen mukavaa lomareissua varjostanut haittapuoli oli selkäni kipeytyminen, mikä todennäköisesti johtuu aiempana viikonloppuna suoritetuista terassinrakennushommista. Oikea puoli olastani, niskastani ja lavastani sanoi sopimuksensa aika totaalisesti irti ja koko viikko menikin siinä sitten kärvistellessä, erilaisia särkylääkkeitä napsiessa, lämpötyynyä lämmitellessä ja kylmävoiteita testaillessa. Vasta Vaasaan päästyäni aloittelin sairaanhoitajatutun ystävällisestä ohjeistuksesta Ibumax-kuuria ja nyt vasta kivut ovat alkaneet hieman hellittää. Kai siellä joku lihas on tulehtunut ja kiukuttelee nyt sitten ihan urakalla. Vanhuus ei tule yksin, nyyh.

Kesällä tuoreet vihannekset saavat mut unohtamaan olkapään kipuilut sun muut murheet, kasvikset on niin maukkaita ja värikkäitä ja namskis. (Eikös ollutkin nerokas aasinsilta aiheesta toiseen?)

Meillä ei ihan älyttömästi syödä koskaan perunaa, mutta ei oo kyllä varhaispottujen voittanutta... Siihen kaveriksi grillijuustoa ja tuoretta tilliä niin avot. Eilen tuhlailin vielä muutaman euron tuoreisiin kotimaisiin porkkanoihin, niihin, joissa on vielä naatti jäljellä ja aijettä. Tiedän mitä syön koko kesäkuun.

Tosiaan, tukkakin koki värinvaihdoksen, kuten onkin käynyt jo parista kuvasta ilmi. Suureksi ilokseni - tai kauhukseni, tämä reaktio vaihtelee hieman yleisen mielialan mukaan - löysinkin kamerasta pari otosta tuosta hirveästä välimuodosta, joka mulla mustan ja punaisen värin välillä oli, joten ihaillaanpa tovi tätä porkkananväristä ilmestystä ennen niitä "onnistuneita" pärstäkuvia:

Onhan se... aikamoinen. Ihailkaamme hetken verran myös meikitöntä olemustani, ah ja voih. Inkeri au naturel!

Oikeastaan koko kuvienräpsimisen pointti oli esitellä Lontoosta itselleni ostettua paitaa, mutta perhana kun olikin hankalaa! Olisi ihan kiltisti ja nöyrästi vain mennä pyytämään aviomieheltä kuvausapua, mutta noh. Myöhäistä se nyt enää on.

Loppukevennykseksi vielä perheeseemme eilen saapunut lisäys:

Koska olen Aikuinen Nainen niin on ihan ok ostaa joskus kirpputoreilta suurikokoisia vihannespehmoleluja. Seuraavaksi tahdon parsakaalipehmolelun.

Kesä-kesä-kesäkuu!

Oon ollut ihan ennätyspaljon pihalla tässä kuussa! Oon sellanen kotirotta että harvoin jaksan mennä ulos roikkumaan. Eri asia olis, jos ois oma piha käytössä; sithän mä varmaan lojuisin tuntikaupalla kirjan kanssa, vaan kun ei niin ei. Ei se parvekekaan ihan yhtä houkutteleva paikka ole, mutta noh, samapa tuo. Oon saanut väriä käsivarsiini ja olkapäät punottaa, ei sentään ihan täysin ehtineet palaa, heh.
Hetken mielijohteesta keksin värjätä hiukseni. Tarkoitus oli uusia se perinteinen sinimusta, mikä mulla on ollut jo vuositolkulla, mutta miehekkeen yllyttämänä menin ja ostin värinpoiston ja jonninsortin punaista, joten onpahan nyt sit. Aika kirkas auringonpaisteessa, kuvassa ei näemmä niinkään, hehe. Pisti väkisinkin hymyilyttämään keskustassa tänään kun jostain kuului randomin pikkulapsen kirkas ääni itsestäänselvyydestä, "kato tolla tytöllä on punanen tukka!" Lapset on niin huikeita kun kokevat olennaiseksi asiaksi ilmoittaa itsestäänselvät asiat suureen ääneen vanhemmilleen piittaamatta pätkääkään siitä, kuulevatko asianomaiset toteamusta vai ei.

Koko viikonloppu meni pitkälti appiukon luona miehen kanssa, kun siellä oli niitä terassihommia vieläkin. Kuoppiahan me käytiin jokunen aika sit siellä kaivelemassa, nyt päästiinkin sit kasaamaan itse terassia (tai mä lähinnä vaan ojentelin nauloja ja suoristelin asioita). Ahhh hyvä sää, tekeminen, kylmä limsa ja maukas vegeruoka nam.

Oon toistaiseksi tullut siihen tulokseen että onhan tää kesä aika hyvä vuodenaika. Etenkin, jos itikat eivät piinaa jatkuvasti, tarjolla on kylmää juotavaa ja itsetunto on edes jotenkin kohdillaan että sitä tohtii kiskoa hieman vähäisempääkin vaatetta ylleen paahtumisen välttämiseksi. Tykkään mun uudesta tukasta ja aurinkolaseista jotka - harvinaista kyllä - sopivat mulle kuin nenä päähän, varhaispottuja on tarjolla jo ihan kohtuullisen edulliseen hintaan kaupoissa ja grillijuusto on tänä kesänä mun suosikkiruoka. Paikoin on mennyt arki-illat tissutteluksi, Happy Joet ja Somersbyt on nyt ne mitkä maittais, vaikka yritänkin parhaani mukaan hörppiä vettä aina kun vaan muistan.
Oon lueskellut paljon Johanna Sinisaloa kasvavan innostuksen vallassa ja hipelöinyt Lontoosta ostamani Will Selfin kirjaa melkein hiirenkorville asti, mut en oo vielä päässyt alkua pidemmälle. Odotan illan Salkkareita ja HelsINKiä kuin kuuta nousevaa, kyytipojaks olis tarkoitus laittaa niitä paljon kehuttuja varhaisperunoita ja paistella vähän halloumia ja myöhemmin katsastaa yks potentiaalisesti hyvä uusi kauhuleffa ja ja ja huomenna loikkaankin junaan ja suuntaan Rajamäelle tapaamaan ystäviä ja aijettä. Veljiäkin - molempia, jopa! - tulee nähtyä ens torstaina, vaikkakin hieman ikävimmissä merkeissä, kun kohdataan Espoossa hautajaisten merkeissä. Sieltä sukellan vielä toviksi takas Rajamäelle ennenkuin palaudun Vaasaan. Kattellaan josko saisin Rajiksesta käsin väkerrettä jonkinlaista merkintää, kohta mun blogissa on käyty jo 20000 kertaa ja se on musta paljon se! Kiitos! (Tosin puolet niistä on varmaan mun omia käyntikertoja, haha.)

Lontoo, 3. osa.

Noniin, jospas sitten saisin rykäistyä tämän viimeisen Lontoo-aiheisen postauksen jotta voisin hyvällä omallatunnolla jatkaa bloggaamista turhista ja arkipäiväisistä asioista. Sekalaista settiä tiedossa, kun lähinnä ajattelin loput blogia varten valikoidut otokset lykätä tänne jonkinlaisessa epämääräisessä järjestyksessä, hehe. Kysyä toki saa jos tulee mieleen jotain kysymisen arvoista tai jos jokin asia jää epäselväksi.
Mjoo, lähinnä koko reissun ajan oli siis melko sateista ja harmaata, mutta se lieneekin sitten se yleisin säätila. Toisena päivänämme kun lähdettiin hivuttautumaan Kensington Gardensin ja Hyde Parkin halki kohti Buckingham Palacea ja keskustaa vuoroin tihkutti, tuuli ja paisteli aurinko, enkä ole koskaan nähnyt yhtä vaihtelevaa säätä. :'D Tuntui että vartin sisään ehti säätila vaihtua ties kuinka monesti ja tavallaan olin siitä niin hämmentynyt, etten ehtinyt niinkään edes järkyttyä, haha. Totta kai palelin jatkuvasti koko ajan, jonka takia piti ostaa se upeudellaan kaiken kansan sokaiseva huppari.

Mutta kuten taisin aiemmassa merkinnässäkin jo sanoa, niin ei sentään koko viikkoa tullut vettä taivaalta kuin saavista kaatamalla, vaan parina päivänä saatiin nauttia jopa kunnon helleaallosta.
Eväät Tescosta ja eikun metsästämään hyvää spottia Hyde Parkista. Hyvää auringonotto- ja picnic-paikkaa oli metsästämässä aika moni muukin, tuntui että paikalliset meni ihan sekaisin parista hellepäivästä. Picnicseurueita oli monenmoista, futaavia kloppeja, naisystäviään frisbeenheittotaidoillaan vokotteleva nuorimies (se ihan oikeasti heitti frisbeetä ilmaan vain ottaakseen sen sit itse uudelleen kiinni...) ja enemmän tai vähemmän päihtyneitä teinejä. Aurinkotuolien käyttö maksoi, mietin sitä rahastustouhua katsellessani että olis varmaan maailman ikävin duuni kiertää kuumana päivänä puistossa häiritsemässä ihmisten vapaa-ajanviettoa niinkin tärkeällä asialla kuin että "anteeks mutta näiden tuolien käyttö maksaa kaksi puntaa per tunnin".
Mut sanonpahan vaan, että Big Benin kohdalta jos lähdet ylittämään siltaa ja seuraamaan Thamesin rantaa London Bridgelle ja Tower Bridgelle asti niin huh huh, onnea vaan. Ei hitto sitä ihmismäärää. London Eyen jonot oli aivan käsittämättömän pitkät ja tuntui, että koko alue oli täynnä jonninsortin markkinameininkiä: oli ruoka- ja juomakojuja ja esiintyviä taiteilijoita, karusellia, kirjakirppistä ja ravintolaa. Myöhemmin tuli vastaan Tate Modern, joka oli ehtinyt jo mennä kiinni, mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt, ettei musta olis varmaan ollut sinne kävelemäänkään ja ihmettelemään taidetta. Starbucksista caffe Americana white naamariin ja jaksoi sentään niin liki Tower Bridgeä, että siitä sai otettua muutaman (vinon) kuvan, vaikka siinä sopivasti edessä pönöttikin jokin sota-alus.
Huuh, loppusuoralla jo! Huomaa ettei mulla oo kyllä mitään järkevää sanottavaa enää mistään kun vain pukkaa kuvaa kuvan perään. :'D Ilmaisia museoitahan Lontoossa olis piisannut, mutta loppujen lopuksi saatiin aikaiseksi käytyä vain yhdessä; The Museum of Natural Historyssa. Ja hitto se oli kyllä hieno. Ja täynnä jengiä. Mutta hieno. Aluksi kierrettiin kaikenlaisia mineraalinäyttelyitä ja juostiin pikaisesti läpi osio, jossa kerrottiin maapallon synnystä. Mut oikeasti mua kiinnosti dinosaurukset ja fossiilit! Niitäkään ei ihan hirveästi kyllä ollut, mutta se museon osa missä nämä mielenkiintoisimmat asiat löytyivät... huh.
NIIN. HIENO. En ole täytettyjen eläimien suuri ystävä, tuollakin oli lähinnä vain lintuja, mutta kuten sanottua, esihistorialliset otukset, niiden luurangot sun muut kiehtovat valtavasti. Harmi ettei monista tuollakaan esillä olleista artifakteista saanut napattua kunnon kuvaa joko suojalasin tai edessä parveilevan massan takia. Mutta ei se mitään, tulipahan käytyä. Siinä olis vieressä ollut myös jonkinlainen tiedemuseo ja Victoria and Albert Museum of Decorative Arts jonne myös olisi ollut ilmainen sisäänpääsy, mutta en kertakaikkiaan taida jaksaa kuin hortoilla yhden museon läpi päivässä. Mutta tiedoksi vaan muille! Myös Hunterian Museum eli museo kirurgisen koulun yhteydessä olis ollut hurjan mielenkiintoinen paikka vierailla, mutta ensi kertaan jäi sekin sitten.

Nonniinh, olemme tulleet kilometrimerkinnän loppuun! Mulla on täällä vielä yksi kuva ja sehän on enemmän kuin täydellinen tän merkinnän lopettamiseen, hehe.
Vegan fish&chips, £5, Camden Townin Loving Hutissa. Käsittääkseni Loving Hut on kai jonkin sortin ketju, eli rafloja löytynee sieltä täältä, joten pitäkää reissuillanne silmät auki. Valikoima oli laaja ja hintakaan ei päätä huimannut, joten kannattaa käydä, ehdottomasti.

Apua, pitäiskö mun tähän loppuun vielä iskeä pari päällimmäisintä ajatusta mitä reissusta jäi mieleen, no hmm... Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen en tottunut sit millään, vaikka esim. Dublinissa käydessä mulla ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Jostain syystä toikkaroin koko ajan kolikoiden kanssa ja senpä seurauksena mulle tuli mukaan Suomeen valtava määrä yhden ja kahden pennin kolikoita, joilla en tee yhtikäs mitään. Salt&Vinegar-sipsit olivat NIIN PALJON PAREMPIA siellä kuin mitä täällä, voi nyyh kuinka kaipaankaan Walkers-lastuja! Tescojen ja Sainsburyjen hedelmäsalaatit ja kolmioleivät ja vegesushit jäivät myös mieleeni pysyvästi ja niitä haikeana muistelen... Bussilipun saattoi ostaa sekä automaatista (joita löytyi satunnaisesti pysäkkien yhteyksistä) kuin myös kuskilta, mutta kannatti varata tasaraha £2,40. Vissiin halvemmaksi tulee ostaa Oyster Card jos meinaa enemmänkin suhailla busseilla tai metroilla siellä. Limsa oli usein halvempaa kuin vesi, Sherlock Holmes-museoon maksoi sisälle kahdeksan puntaa ja siksi ei käyty siellä, King's Cross Stationilla sijaitseva Harry Potter-asemalaituri 9 3/4 oli tupaten täynnä innokkaita faneja ja sen välittömään läheisyyteen sijoitettu kauppakin ihan ylihintainen. Ostin sieltä silti pari juttua. :I DVD:t maksoivat käytettynä keskimäärin 4-5 puntaa, viiniä sai halvimmillaan muistaakseni kolmella tai neljällä punnalla ihan perusruokakaupoista ja Harrodsin vessat oli yhdet hienoimmista mitä oon koskaan nähnyt.