Alle haben Zeit...

Juhuuu, hengissä ollaan ja blogiakaan en ole täysin unohtanut! Ideat kertyvät päivä päivältä ja siltikään en saa aikaiseksi klikattua bloggeria auki ja aloitettua kuvien muokkausta. "Huomenna sitten... tai ehkä ylihuomenna... Katsotaan nyt miten jaksan." Sekavaa settiä luvassa, nolojen ruokakuvien ystäville pari sellaistakin jopa, sekä muutama kissakin tiedossa! Pari iltaa sitten päätin vakaasti että NYT nappaan sen uuden profiilikuvan Facebookiin (kun olen huono pyytämään miestä kuvaamaan) enkä koskaan käy missään missä joku kuvia saattaisi randomisti napata ja liki hermoromahdusta muistuttavan koettelemuksen jälkeen sain liki 50:n kuvan läjästä irti kolme siedettävää otosta. "Hups." Mutta kolme on parempi kuin ei mitään ja ajattelin lätkiä ne tännekin, kun edellisestä siedettävästä pärstäkuvaspämmistä onkin jo vierähtänyt tovi.

NIIN, ja kävinhän mä siellä Rajamäelläkin taas rentoutumassa! Muutaman hassun kamerakännykkäotoksen räpsäisin, en sen kummempaa, aloitellaanpa vaikka niistä.

Kissaveljekset Pertsa ja Tapsa voivat siellä leveästi ja kaiholla puristelin poikien lihaisia massuja. Haaveilen että saisin meidän juniorinkin hieman leveämmäksi, nyt nuo meidän nulikat näyttävät lähinnä liian vähälle ravinnolle jääneille kakaroille, vaikka ihan normaalipainoisia ovatkin, heh... Hyvää elintasoa ulkoisella olemuksellaan viestittävät kissat nyt vain ovat todella sympaattisia ilmestyksiä, ainakin ruoka maistuu! On kai sanomattakin selvää, että täällä kotosalla kissapojat Vili ja Viski nirsoilevat molemmat senkin edestä. Vilin viimeisin tempaus on selittämätön nirsoilu eri seitimerkkien välillä, ja Viskikin on päättänyt ettei enää MIKÄÄN märkäruoka kelpaa edes satunnaisesti... Noh, olihan se tiedossa jo kauan sitten, että tämäkin päivä koittaisi, huoh...

Visiitti Rajikselle noin niinkuin muutenkin sujui hyvin, lukuunottamatta paria inhaa tekijää. Siellä päässä oli vietetty juuri hiljan lähiomaisen hautajaisia ja mullakin oli torstaina 13. päivä Espoossa vaarin hautajaiset. Niin ihanaa kuin sukulaisia olikin pitkästä aikaa nähdä sitä toivoisi kuitenkin seuraavan tapaamisen sujuvan iloisemmissa merkeissä. Toinen mukavaa lomareissua varjostanut haittapuoli oli selkäni kipeytyminen, mikä todennäköisesti johtuu aiempana viikonloppuna suoritetuista terassinrakennushommista. Oikea puoli olastani, niskastani ja lavastani sanoi sopimuksensa aika totaalisesti irti ja koko viikko menikin siinä sitten kärvistellessä, erilaisia särkylääkkeitä napsiessa, lämpötyynyä lämmitellessä ja kylmävoiteita testaillessa. Vasta Vaasaan päästyäni aloittelin sairaanhoitajatutun ystävällisestä ohjeistuksesta Ibumax-kuuria ja nyt vasta kivut ovat alkaneet hieman hellittää. Kai siellä joku lihas on tulehtunut ja kiukuttelee nyt sitten ihan urakalla. Vanhuus ei tule yksin, nyyh.

Kesällä tuoreet vihannekset saavat mut unohtamaan olkapään kipuilut sun muut murheet, kasvikset on niin maukkaita ja värikkäitä ja namskis. (Eikös ollutkin nerokas aasinsilta aiheesta toiseen?)

Meillä ei ihan älyttömästi syödä koskaan perunaa, mutta ei oo kyllä varhaispottujen voittanutta... Siihen kaveriksi grillijuustoa ja tuoretta tilliä niin avot. Eilen tuhlailin vielä muutaman euron tuoreisiin kotimaisiin porkkanoihin, niihin, joissa on vielä naatti jäljellä ja aijettä. Tiedän mitä syön koko kesäkuun.

Tosiaan, tukkakin koki värinvaihdoksen, kuten onkin käynyt jo parista kuvasta ilmi. Suureksi ilokseni - tai kauhukseni, tämä reaktio vaihtelee hieman yleisen mielialan mukaan - löysinkin kamerasta pari otosta tuosta hirveästä välimuodosta, joka mulla mustan ja punaisen värin välillä oli, joten ihaillaanpa tovi tätä porkkananväristä ilmestystä ennen niitä "onnistuneita" pärstäkuvia:

Onhan se... aikamoinen. Ihailkaamme hetken verran myös meikitöntä olemustani, ah ja voih. Inkeri au naturel!

Oikeastaan koko kuvienräpsimisen pointti oli esitellä Lontoosta itselleni ostettua paitaa, mutta perhana kun olikin hankalaa! Olisi ihan kiltisti ja nöyrästi vain mennä pyytämään aviomieheltä kuvausapua, mutta noh. Myöhäistä se nyt enää on.

Loppukevennykseksi vielä perheeseemme eilen saapunut lisäys:

Koska olen Aikuinen Nainen niin on ihan ok ostaa joskus kirpputoreilta suurikokoisia vihannespehmoleluja. Seuraavaksi tahdon parsakaalipehmolelun.