Lontoo, 3. osa.

Noniin, jospas sitten saisin rykäistyä tämän viimeisen Lontoo-aiheisen postauksen jotta voisin hyvällä omallatunnolla jatkaa bloggaamista turhista ja arkipäiväisistä asioista. Sekalaista settiä tiedossa, kun lähinnä ajattelin loput blogia varten valikoidut otokset lykätä tänne jonkinlaisessa epämääräisessä järjestyksessä, hehe. Kysyä toki saa jos tulee mieleen jotain kysymisen arvoista tai jos jokin asia jää epäselväksi.
Mjoo, lähinnä koko reissun ajan oli siis melko sateista ja harmaata, mutta se lieneekin sitten se yleisin säätila. Toisena päivänämme kun lähdettiin hivuttautumaan Kensington Gardensin ja Hyde Parkin halki kohti Buckingham Palacea ja keskustaa vuoroin tihkutti, tuuli ja paisteli aurinko, enkä ole koskaan nähnyt yhtä vaihtelevaa säätä. :'D Tuntui että vartin sisään ehti säätila vaihtua ties kuinka monesti ja tavallaan olin siitä niin hämmentynyt, etten ehtinyt niinkään edes järkyttyä, haha. Totta kai palelin jatkuvasti koko ajan, jonka takia piti ostaa se upeudellaan kaiken kansan sokaiseva huppari.

Mutta kuten taisin aiemmassa merkinnässäkin jo sanoa, niin ei sentään koko viikkoa tullut vettä taivaalta kuin saavista kaatamalla, vaan parina päivänä saatiin nauttia jopa kunnon helleaallosta.
Eväät Tescosta ja eikun metsästämään hyvää spottia Hyde Parkista. Hyvää auringonotto- ja picnic-paikkaa oli metsästämässä aika moni muukin, tuntui että paikalliset meni ihan sekaisin parista hellepäivästä. Picnicseurueita oli monenmoista, futaavia kloppeja, naisystäviään frisbeenheittotaidoillaan vokotteleva nuorimies (se ihan oikeasti heitti frisbeetä ilmaan vain ottaakseen sen sit itse uudelleen kiinni...) ja enemmän tai vähemmän päihtyneitä teinejä. Aurinkotuolien käyttö maksoi, mietin sitä rahastustouhua katsellessani että olis varmaan maailman ikävin duuni kiertää kuumana päivänä puistossa häiritsemässä ihmisten vapaa-ajanviettoa niinkin tärkeällä asialla kuin että "anteeks mutta näiden tuolien käyttö maksaa kaksi puntaa per tunnin".
Mut sanonpahan vaan, että Big Benin kohdalta jos lähdet ylittämään siltaa ja seuraamaan Thamesin rantaa London Bridgelle ja Tower Bridgelle asti niin huh huh, onnea vaan. Ei hitto sitä ihmismäärää. London Eyen jonot oli aivan käsittämättömän pitkät ja tuntui, että koko alue oli täynnä jonninsortin markkinameininkiä: oli ruoka- ja juomakojuja ja esiintyviä taiteilijoita, karusellia, kirjakirppistä ja ravintolaa. Myöhemmin tuli vastaan Tate Modern, joka oli ehtinyt jo mennä kiinni, mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt, ettei musta olis varmaan ollut sinne kävelemäänkään ja ihmettelemään taidetta. Starbucksista caffe Americana white naamariin ja jaksoi sentään niin liki Tower Bridgeä, että siitä sai otettua muutaman (vinon) kuvan, vaikka siinä sopivasti edessä pönöttikin jokin sota-alus.
Huuh, loppusuoralla jo! Huomaa ettei mulla oo kyllä mitään järkevää sanottavaa enää mistään kun vain pukkaa kuvaa kuvan perään. :'D Ilmaisia museoitahan Lontoossa olis piisannut, mutta loppujen lopuksi saatiin aikaiseksi käytyä vain yhdessä; The Museum of Natural Historyssa. Ja hitto se oli kyllä hieno. Ja täynnä jengiä. Mutta hieno. Aluksi kierrettiin kaikenlaisia mineraalinäyttelyitä ja juostiin pikaisesti läpi osio, jossa kerrottiin maapallon synnystä. Mut oikeasti mua kiinnosti dinosaurukset ja fossiilit! Niitäkään ei ihan hirveästi kyllä ollut, mutta se museon osa missä nämä mielenkiintoisimmat asiat löytyivät... huh.
NIIN. HIENO. En ole täytettyjen eläimien suuri ystävä, tuollakin oli lähinnä vain lintuja, mutta kuten sanottua, esihistorialliset otukset, niiden luurangot sun muut kiehtovat valtavasti. Harmi ettei monista tuollakaan esillä olleista artifakteista saanut napattua kunnon kuvaa joko suojalasin tai edessä parveilevan massan takia. Mutta ei se mitään, tulipahan käytyä. Siinä olis vieressä ollut myös jonkinlainen tiedemuseo ja Victoria and Albert Museum of Decorative Arts jonne myös olisi ollut ilmainen sisäänpääsy, mutta en kertakaikkiaan taida jaksaa kuin hortoilla yhden museon läpi päivässä. Mutta tiedoksi vaan muille! Myös Hunterian Museum eli museo kirurgisen koulun yhteydessä olis ollut hurjan mielenkiintoinen paikka vierailla, mutta ensi kertaan jäi sekin sitten.

Nonniinh, olemme tulleet kilometrimerkinnän loppuun! Mulla on täällä vielä yksi kuva ja sehän on enemmän kuin täydellinen tän merkinnän lopettamiseen, hehe.
Vegan fish&chips, £5, Camden Townin Loving Hutissa. Käsittääkseni Loving Hut on kai jonkin sortin ketju, eli rafloja löytynee sieltä täältä, joten pitäkää reissuillanne silmät auki. Valikoima oli laaja ja hintakaan ei päätä huimannut, joten kannattaa käydä, ehdottomasti.

Apua, pitäiskö mun tähän loppuun vielä iskeä pari päällimmäisintä ajatusta mitä reissusta jäi mieleen, no hmm... Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen en tottunut sit millään, vaikka esim. Dublinissa käydessä mulla ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa. Jostain syystä toikkaroin koko ajan kolikoiden kanssa ja senpä seurauksena mulle tuli mukaan Suomeen valtava määrä yhden ja kahden pennin kolikoita, joilla en tee yhtikäs mitään. Salt&Vinegar-sipsit olivat NIIN PALJON PAREMPIA siellä kuin mitä täällä, voi nyyh kuinka kaipaankaan Walkers-lastuja! Tescojen ja Sainsburyjen hedelmäsalaatit ja kolmioleivät ja vegesushit jäivät myös mieleeni pysyvästi ja niitä haikeana muistelen... Bussilipun saattoi ostaa sekä automaatista (joita löytyi satunnaisesti pysäkkien yhteyksistä) kuin myös kuskilta, mutta kannatti varata tasaraha £2,40. Vissiin halvemmaksi tulee ostaa Oyster Card jos meinaa enemmänkin suhailla busseilla tai metroilla siellä. Limsa oli usein halvempaa kuin vesi, Sherlock Holmes-museoon maksoi sisälle kahdeksan puntaa ja siksi ei käyty siellä, King's Cross Stationilla sijaitseva Harry Potter-asemalaituri 9 3/4 oli tupaten täynnä innokkaita faneja ja sen välittömään läheisyyteen sijoitettu kauppakin ihan ylihintainen. Ostin sieltä silti pari juttua. :I DVD:t maksoivat käytettynä keskimäärin 4-5 puntaa, viiniä sai halvimmillaan muistaakseni kolmella tai neljällä punnalla ihan perusruokakaupoista ja Harrodsin vessat oli yhdet hienoimmista mitä oon koskaan nähnyt.