Todellinen kesän odotetuin vierashan oli siis äitini, joka toi Parsiksen tullessaan kylään tänne meidän luokse Vaasaan. Äidin kanssa tavataan melkoisen harvoin, kun asumme eri kaupungeissa ja harvakseltaan tulee tilaisuuksia matkustaa juuri sinne missä äityli asuu. Edellisestä tapaamiskerrastamme olikin jo ehtinyt vierähtää sellaiset kymmenisen kuukautta, eli olikin jo korkea aika tavata.
Nuorempi kun olin, äitini ei mun mielestä ollut ollenkaan ymmärtäväinen ja ihan varmasti aivan tarkoituksella hankaloitti elämääni! Ja onhan meillä edelleenkin satunnaisesti erimielisyyksiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Totta kai monen sadan kilometrin välimatka tekee paljon, ja olenhan minäkin kaiketi hieman kypsynyt ja muuttunut ajan saatossa ymmärtäväisemmäksi. Mutta niin on kyllä äippäkin! Vietettiin kyllä niin erinomaista äiti-tytär -laatuaikaa ja puhuttiin kaikenlaista, että musta tuntui että meidän suhteemme sen kuin vain syveni. Harmittaa, ettei tavata useammin, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Äiti on mulle se ensimmäinen ihminen jolle soitan jos harmittaa tai jos jotain kivaa tapahtuu. Äiti on mun tukipylväs ja kuuntelija, joka on oppinut rohkaisemaan ja kannustamaan ja neuvomaan mua aina kun olen sitä vailla. Paras mamma, kiitos että olet olemassa ja että kävit kylässä!
Äiskät on parhaita! :))
VastaaPoistaNiin ovat! <3
Poista<3 Ihanin visiitti & tytär ikinä, kiitos! <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi ja Tuijalle, joka sut ystävällisesti tänne asti ajoi! <3
PoistaEipä kestä. :) Hellyyttävän näköisiä on vierekkäin tossa sohvalla. Kahvihetket on tosiaan parhautta, näitä arjen pieniä iloja.
VastaaPoistaJoo, en usko että Porkkana olisi kauaa pärjännyt yksikseen. Hyvä siis, että kävit vinkkaamasta mistä vihanneskaveri löytyi helposti!
PoistaKahvihetket jonkun kanssa ovat ehkä vielä parempia kuin kahvihetket arkena yleensä, heh. Harmi kun oma mies ei kahvia juurikaan juo niin tulee kahviteltua lähinnä vain yksikseen.