Lontoo, 1. osa!

Olen palannut, kera kuvien! Aikamoisia ponnistuksia vaati kyllä saada otettua itseään niskasta kiinni ja edes aloittaa tämän päivityksen väkertäminen, mutta tässäpä sitä nyt ollaan ainakin ensimmäisen kuvasatsin kanssa. Tekstin laadusta en mene takuuseen, joten voisin keskittääkin siis huomionne ensisijaisesti kuviin, jotka nekin ovat tosin suoraan kännykästä, heh. Kameralaatuisia otoksia on tiedossa sitten seuraavassa merkinnässä, mutta mielestäni näistä on ihan hyvä aloittaa, kun ne sattuvat muodostamaan tavallaan jonkinlaisen kokonaiskuvan reissustamme.

Visiitti Lontooseen alkoi siis 22.5. aamuvarhaisella ja se oli meikälikalle ensimmäinen kerta Englannissa. Vaikkei Lontoo sydäntäni suoranaisesti valloittanutkaan samaan malliin kuin mitä esimerkiksi Dublin, niin tuskinpa tämä matka sentään aivan viimeiseksi Englannin maalle jäi. Mutta katsotaan nyt!
Tosiaan, keskiviikkoaamuna aikaisin olimme jo liikenteessä muutaman tunnin yöunien jälkeen. Onneksi oli kaunis sää, ja aamulla seitsemän, puoli kahdeksan aikaan ei vielä mikään älyttömän kuumakaan ollut. Junalla suhasimme siis aluksi Tampereelle, jossa ehdittiin juuri ja juuri suorittaa pikaiset savukevarastojen täydennykset (ei hirveästi Brittilän kahdeksan punnan askit houkutelleet), ennen kuin piti suoriutua bussiin ja kohti Tampere-Pirkkalan lentoasemaa.
Tampereella ehdin jo suivaantua viilenevästä säästä ja siitä, että aurinko meni pilveen. Voi voi, olisinpa tiennyt silloin minne oltiin matkalla... Lentoasemalla muistui mieleen taas Pisan matkalle lähtö ja terminaali 2, josta Ryanair lentelee ja haha sitä terminaalia. Ootteko koskaan käyny siellä? Se on niin... ruma ja pieni. Mutta mitä muutakaan voi odottaa, hei, halpalentoyhtiöltä... Perille ollaan kuitenkin aina päästy ja ajoissa!

Lentohan kesti jotain kaksi ja puoli tuntia. Kentältä mulla ei luonnollisestikaan ole yhtään kuvia, kun kuuliaisesti sammutin puhelimeni heti terminaaliin astuttuani, enkä hirveästi jaksanut kaivella kameraakaan laukusta. Lento meni lähinnä nuokkuessa, vaikka olin muka vakaasti päättänyt lukevani viimein Roddy Doylen "The Snapper" -opuksen, mutta pah, turha luulo. Ei tahtoneet silmät pysyä auki sitten millään, vaikka luulis että silkasta jännityksestä olisin tuijotellut silmä kovana ikkunasta ulos koko lennon.

Perillä Stanstedissa piti sit viimein kohdata se karu todellisuus, että Englannissa oli ihan helkkarin kylmä verrattuna Suomen jo alkaneeseen kesään. Eihän sen niin olis pitänyt mennä! Suomessahan on aina pahuksen kylmä ja muilla mailla paljon lämpimämpi! Arvatkaa vaan oliko mulla liian vähän lämpimiä vaatteita mukana? Jep. Selviteltiin nopeasti bussi itsellemme millä päästiin Lontooseen, suoritettiin eväsostokset ja hakeuduttiin National Express aakutoseen.
Meidän hostelli sijaitsi lähellä Notting Hill Gatea, eli aikamoisen kävelymatkan päässä bussimme reitiltä. Bayswater Roadia pitkin Queen's Waylle kesti sellaiset rapeat kolme varttia kun podin jonkinlaista vatsasärkyä ja koko ajan piti pysähtyä lepuuttamaan, mutta päästiin sentään perille ennenpitkää, vaikka koko hostelli olikin pahuksen vaikea löytää kunnollisen kartan puuttuessa. Hostellista en tähän hätään sano vielä yhtikäs mitään, jätetään se sit seuraavaan merkintään, mutta olihan se aikamoinen... kokemus. :'D
Täysin ankeasta ja sateisen harmaasta säästä emme suinkaan joutuneet kärsimään koko reissumme ajan, vaan aurinkokin kivasti pilkahteli pilviverhon takaa jo toisena päivänä. Alkuviikosta hengattiin tuntitolkulla Hyde Parkissa tuhansien lontoolaisten kanssa, jotka kaikki olivat ryömineet esiin koloistaan paistattelemaan päivää ja nauttimaan lämmöstä ja muutoin sit lähinnä vain käppäiltiin ympäriinsä ihmettelemässä ja tonkimassa melkein jokainen kohdalle osunut Tesco ja Sainsbury's. Edullisia ruokakauppaketjuja, sieltä ammennettiin aamupalat ja lounaat sun muut eväät minimatkabudjettiin sopivaan hintaan, hehe. Kolusin myös ahkerasti läpi turistikrääsää myyvät kojut, jokin niissä saa mun sydämen väpättämään ihan onnessaan, vaikka kaikki myyvät just eikä melkein samanlaista turhaa härpäkettä ja varmaan tilaavat tuotteensa samasta tukusta.
Kohtuullisen paljon aikaa tuli vietettyä myös kaikennäkösissä puistoissa, ja ennenkaikkea Kensington Gardensissa ja Hyde Parkissa, jotka sijaitsivat kämäisestä hostellistamme sellaisen rivakan kivenheiton päässä. Puistot on jees, vaikkakin tykkään enemmän sellasista pienistä, intiimeistä puistoista, joiden löytäminenkin on aina vähän sellaista tuuripeliä ja jonne ei eksy sadat muutkin turistit roskaamaan ja ihmettelemään ja kuvaamaan jokaista suihkulähdettä, patsasta ja kukka-asetelmaa (koska yksinkertaisesti sanottuna en itse sit mahtuis kuvaamaan niitä, haha). Mutta en mä valita. Vaikka Kensington Gardens oli iso ja Hyde Park vieläkin isompi, niin löytyi sieltä kaikennäköisiä jänniä patsaita, puistonvartijoiden mökkejä, italialaisia puutarhoja ja lammikkoa jos jonkinmoista.
Kuvasin myös melkein jokaista vastaantulevaa luontokappaletta, enkä oikein tiedä miksi. Ennen ei hirveästi oravat, puput ja linnut kiinnostaneet, mutta jännästi niitä tallentui kameran muistikortille yllättävän monta. Kännykkään ei sentään eksynyt muita kuin tuo yllä poseeraava orava, joka oli niinkin utelias että pelkäsin sen käyvän päälle. Sen verran liki otus kyllä mönki, etten kehdannut ottaa kuin yhden kuvan ja sit vetäydyin takavasemmalle.

Huomasin viihtyväni paljon paremmin Notting Hillin tuntumassa kuin Lontoon keskustassa, jossa ihmisiä vilisi kuin muurahaisia. Pahimmat alueet olivat luonnollisestikin kauppojen täyttämä Oxford Street sekä noiden tunnetuimpien nähtävyyksien välittömät läheisyydet: Buckingham Palace, The Museum of Natural History, Big Ben, Westminster Abbey, London Eye, Tower Bridge etc. Siellä ihmisvilinässä pidellessäni liki liioitellun hysteerisesti ja vainoharhaisesti laukkuani käsivarteni alla kainalossa meinas iskeä paniikkikohtaus jos toinenkin, mutta onneks tuli sentään käytyä katsastamassa noi "pakolliset"; voipahan sanoa ainakin käyneensä, jos ei muuta.

Marble Arch, Bayswater Roadin ja Oxford Streetin risteyksessä oivallinen maamerkki ja turistibussihelvetti.
Mjahas, ei mulla ollutkaan kuvia keskustan alueelta kännykässä. Oh well, hyppäämme siis suoraan Camden Towniin, jossa kävimme viimeisenä iltana eli 30.5. torstaina! ... paitsi että kappas, olihan mulla yksi ihan Oxford Streetiltä, kas tässä.
Camden Townissa tuli käytyä pääasiallisesti yhden keikan takia, sekä testaamassa Hansin suosittelema vegaaninen ravintola Loving Hut ja kyllä kannatti. Keikka oli jees, vegaaniset fish&chipsit sitäkin paremmat. Ei edes harmittanut vaikka nukuttuja tunteja sille yölle tuli noin kolme, kun piti olla aamulla viideltä jo keskustassa odottamassa bussia lentokentälle.
Dösäriltä löytynyt lappu olkoon oivallinen päätös tälle ensimmäiselle ja sitäkin epämääräisemmälle Lontoo-merkinnälleni. Osuvasti tämä kuva oli myös kännykkäni uumenista löytynyt viimeinen otos Lontoosta, joten here you go. Palataan yksityiskohtien ja laadukkaampien kuvien kanssa asiaan piakkoin!