Loma.

Lupasin itselleni - tai pikemminkin vannotin itseäni että päivittäisin blogia heti kun mun joululoma alkais. No, tänään oli syyslukukauden viimeinen tentti ja virallisesti mun joululoma on nyt sit alkanut ja ei voi käsittää tätä väsymyksen määrää. En osaa oikein ees olla iloinen loman alusta, jatkuvasti sellainen olo etten tehnyt tarpeeksi ja yrittänyt riittävän hyvin ja äh. Koskaan ennen - ei edes lukiossa - ole ollut tenttiin lukeminen niin nihkeetä ja hankalaa kuin mitä tuohon tämänpäiväiseen ja sen tasoista oli mun esseevastauksien kirjoittaminenkin... Pohjoismaiden mediarakenteista laskettelin sivun verran jotain liirumlaarumia ja koko ajan yritin muistella että koskas se viimeinen tenttimiskerta olikaan, koska tunne siitä etten pääse läpi tosta tentistä on niin vahva. Tentin jälkeen opiskelutoverin luo juomaan pari kupillista kahvia ja maisteleen Siwan suklaamuffinsseja ja hetken aikaa oli helpottunut fiilis, kunnes sit sain kuulla kielentutkimuksen kurssinumeron ja voi muna että kismittää. Meni se läpi mutta vain rimaa hipoen joten sitäkin tenttiä kutkuttais vähän käydä kokeilemassa uudelleen sit helmikuussa. Mut katsotaan nyt.

Kaiken kaikkiaan oon hurjan pettynyt itseeni. Ei riitä, että pääsin yliopistoon sisälle, nyt pitäis vielä menestyä. Mielessä pyörii jo erilaiset tavat kehittää opiskelutapojani toimivimmiksi, eri asia sit onkin kuinka tämä toteutuu käytännössä... Totta kai kurssit jotka kiinnostaa menee kuin vettä vain, mutta kun perfektionisti minussa vaatii että kaikista paukahtais vähintään sitä nelosta. Huh hoh, ei oo helppoo. Kieltämättä pari kertaa käynyt mielessä ajatus että onkohan tää nyt sit kuitenkin liian iso pala mulle, mutta pois se minusta. Parhaani teen. Eikä se nyt maailmanloppu ole jos joku tentti meniskin vähän penkin alle.

Viikonloppuna tenttiin lukemista enemmän mua huvitti istua sohvalla pelaamassa miehen kanssa Little Big Planetia, syödä epäterveellisesti ja kyylätä sivusta ekan Monkey Islandin läpipeluuta ja The Walking Deadin parin seuraavan chapterin läpikahlausta. Aamuisin huvittais vaan nukkua mutta takapihalla päivittäin könyävä lumiauto kolisee niin, ettei tämmönen herkkäuninen hippiäinen pysty uinailla rauhassa. Oon aika kateellinen niille jotka ei tahdo herätä mihinkään häiriöääneen. Nyt huvittais katsoa Breaking Badia ja Harper's Islandia ja tuntitolkulla kauhuleffoja ja lukea lukea lukea mut ehkä tyydyn tältä illalta vaan korkkaamaan yhden siiderin ja todennäköisesti nukahdan jo ennen kymmentä tähän sohvalle. :I