Aatto on takana, vielä on Joulupäivä edessä. Eilen sukuloitiin anoppilassa, tänään appiukkolassa (voiks noin ees sanoa?) ja nii. Jos multa joku kysyis että mitä mulle kuuluu niin en varmaan osaisi vastata, kun sain perjantaina sen sortin uutisia, että kaikkosivat kyllä joulufiilikset ihan täysin. Olosuhteisiin nähden menee kyllä ihan hyvin ja aviomies ollut ymmärtäväinen ja niin. Kirjoitan tästä lisää sit kun pystyn, mutta nyt saatte tyytyä kuviin.
Aaton aattona katseltiin Netflixistä joululeffoja, mm. ysäriklassikko Jingle All the Way. Aijettä.
Poikkeuksellisesti avattiin lahjat jo aaton aattona. Tai no okei, odotettiin me että kello oli yli puolen yön eli periaatteessa oli jo jouluaatto, mut silti! Olin ollu näemmä superkiltti kun tuli niin paljon lahjoja.
Eilen vietettiin useampi tunti tosiaan anoppilassa ja siellä jo sapuskoitiin vähän noita perinteisiä jouluruokia (lue: limppua ja laatikoita), mutta pitihän sitä kotonakin nyt sit vielä safkata kunnolla. Oli muuten paras jouluateria muutamaan vuoteen, namm.
Tietty laatikot, sienisalaattia, herneitä (....... ne on mulle jouluruokaa, ollu ihan lapsesta saakka!), leipäjuustoa aka narskujuustoa, tofukinkkua ku seitania en osaa/uskalla kokeilla tehdä, ja rosolli ja maksaton maksalaatikko tästä nyt vielä uupuu, mut niitäkin oli. Syöty: on.
No tässä ny vilahtaa yks joululahja, jonka Viski omi täysin. Tuo punainen juttu mihin nassikka on itsensä käärinyt (se tunki itsensä hihaan ja lymyili siellä kehräten hyvän tovin) on
slanket, peitto hihoilla. NIIN. LÄMMIN. Nukun sen kanssa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jatkoa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti