Merkitys samaistetaan ihmismielen konstruoimiin rakenteisiin.

Oho, näemmä oon ihan tyytyväisenä istunut näiden kuvien päällä mitkä viime viikolla jo napsin ihan vain siksi, että olis jotain kivaa laitettavaa blogiin. Kuinkas sit kävikään, jaa-a.

Oon onnistunut nyt sit kuitenkin stressaantumaan mm. Discourses in Spoken Englishin loppuesseestä ja kahdesta viimeisestä tentistä, joista toinen on tänään (Johdatusta kielentutkimukseen -luentokurssia koskien) ja viikon kuluttua tiistaina olis vielä viestinnän tentti. Esseen deadline oli ja meni eilen ja sain mä jotain kyhättyä kasaan, mutta en ole siihen kyllä yhtään tyytyväinen... Harmittaa, mutta toisaalta oon helpottunut, sillä ainakin se on nyt tehty ja aina voin kirjoittaa sen vielä uudestaan, kun on kaksi deadlinea vielä tiedossa, mikäli mielin nostaa numeroa. Ja kyllähän mä mielin.

Ja mitä tapahtuikaan sille jalolle aikomukselleni skarpata opiskeluiden kanssa? No Netflix! Ja yleinen saamattomuus! Nolottaa. Ainoastaan luentomateriaaleja olen saanut luettua ihan siedettävän verran, mutta kirja on jäänyt mulle aika lailla tuntemattomaksi, ja siitä saan syyttää ihan vain itseäni. Ei auta tekosyyt eikä itku markkinoilla! Vielä on sentään se viestinnän tentti johon taas lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että valmistaudun ainakin vähän paremmin kuin mitä tähän. Joo-o. Varmasti.

Viikonloppuun mahtui yllättäen taas runsaasti Netflixiä, illanistumista miehen kaverin luona, turhanpäistä ihmissuhdedraamailua (joka nyt on jo onneksi selvitetty, huh), ravioleja, yleistä tuskastelua ja tatuointeja. Ei kai siis mikään ihmekään etten ole ehtinyt lukea, vai mitä!

Joulu, niin joo, sekin, pitäis jaksaa kaivaa jouluvalot kellarista! Kai ne edes on siellä. Mies just eilen huomautti että eihän meillä viime vuonnakaan ollut jouluvaloja laitettuna, kai se aatteli että miks nytkään vaivautua, heh. Valtaosa joululahjoista on ostettu ja pakattu, joulukortit on 97% kaikki kirjoitettu ja enää vain joulumerkkejä ja postittamista vailla! Ja kattokaa nyt, kun innostuin ihan hankkimaan meille (kirpparilta) kynttelikön keittiöön:

Tietysti se sit hajos heti seuraavana päivänä, jonka jälkeen kävin ostamassa uuden (kirpparilta), eli kuvassa esiintyvä kynttelikkö ei ole sama kuin mikä meidän keittiössä tällä hetkellä on. :I Mutta ainakin tämä nykyinen toimii. Ainakin toistaiseksi.

Koskahan musta tuli joulukorttien himokirjoittaja? Olen mä niitä kai joka vuosi lähettänyt aina muutaman, mutta tämä taitaa olla joku ennätys, eh... Muistan kun nuorempana aina kirjoitin äidin puolesta kaikki sen joulukortit kun se ei itse siihen pystynyt ja olin aina ihan superkyllästynyt ja nurisin että ku käsi väsyy ja voi ei kamalaa. Nyt oon sit itse kirjoittanut (ja valtaosaan korteista taisin jopa piirtää jotain, eh...) liki 20 kpl jouluisia postikortteja ja murehdin, että kuka äidin kortit nykyisin kirjoittaa kun mä oon täällä näin kaukana enkä voi olla sille apuna!

Loppuun vielä pari teaseria liittyen varhaiseen joululahjaani, HMM!

Joo, kai mun on pakko koettaa vielä kerrata sitä tenttiä varten... Sen takia mä kuudelta alunperin heräsinkin. :I Palataan asiaan kunhan stressitaso laskee!