Juurille paluu osa 1.

Olen palannut takaisin! Eilen illalla istua pönötin junassa ja iltayhdeksältä olin takaisin kotona. Oli kyllä mukavin reissu hetkeen, en edes tiedä mistä aloittaa. Heh, täytin kännykän muistikortin hölmöillä otoksilla milloin mistäkin ja vaikka laatu onkin surkea, niin ainakin mulla on hurjasti kuvia nyt joita katsellessa muistan sen huikean fiiliksen hortoillessani ystävän ja tämän hauvakaksikon kanssa Olarin purtsilla tai yrittäessäni väistellä Helsingissä kiireisiä ihmisiä. En mä ilman blogiani olisi ottanut varmaan yhtäkään kuvaa...

Anysay, pidemmittä puheitta, Inkerin reissu 19.-24.2.2013 pk-seudulle!
Viime tiistaina kiidin melkein suoraan tentistä rautatieasemalle ja nautin suorasta junayhteydestä. Pendolino ei peittänyt ja junassa dataaminen oli ihan futuristista. Ei minun nuoruudessani vaan sellaista! Helsingissä olin 18:30 ja ihana ystäväni neiti K oli siellä laiturilla vastassa. Voi taivas kun en ois halunnut päästää sitä ihmistä halauksestani! Viime tapaamisesta kun oli kulunut ihan liian pitkä aika... Piipahdettiin pikapikaa pizzaostoksilla Lidlissä ennen kuin suunnattiin Olariin aterioimaan ja tekemään tuttavuutta nti K:n huikeiden rescue-hauvojen Rockyn ja Charan kanssa.
Upeita, ihania haukkuja molemmat, pilalle rakastettuja ja innokkaita (etenkin Rocky, hihi) ja tultiin mainiosti toimeen heti ensihetkestä alkaen. Silloin kun olin penska meillä oli kotona aina koira. Oon kasvanut saksanpaimenkoiran kanssa, joten sydämessäni on aina ja ikuisesti koiranmentävä aukko. On ihan käsittämätöntä miten kotoisa olo kahden vouhottavan karvakasan ja iltalenkityksen kanssa voi pienelle ihmiselle tulla...

Ensimmäisenä iltana ei niinkään juuri muuta tehty kuin syötiin, tuijoteltiin sivusilmällä kevyeksi iltakatsomiseksi Texas Chainsaw Massacre: Beginning ja käytettiin haukut lenkillä.
Seuraavana aamuna mulle tietty sit paljastui oitis se, miten jokainen aamu nti K:n residenssissä tulisi sujumaan, haha. Nimittäin heti, kun Chara hoksasi mun heränneen se liimautui vuoteeni viereen lattialle rapsutuksien toivossa.

Olin aika varma, että mulla olis joku jännetuppitulehdus viikon päätteeksi rapsutettuani koiria päivittäin, mutta ei onneks. Koirien seurassa vietetyt vuodet kantavat yhä hedelmää!-D Ja aijettä miten rakastin lenkkeillä noiden hurttien kanssa, ihan mielettömän terapeuttista. Totta kai pidemmän päälle tuntuisi tosi nihkeältä ravata ulkona haukkujen kanssa vaikka jossain kaatosateessa tai 30:n asteen pakkasessa, mutta ainakin tuo vierailuviikko sujui suhteellisen kivuttomasti. Väisteltiin hiihtäjiä ja sensellaista, lenkki kun risteili aika hyvin rinta rinnan hiihtoreitin kanssa.



Meillä oli nti K:n kanssa sanaton sopimus siitä, miten viikko sujuisi: ihanainen emäntäni kustansi kaikki ruokatarvikkeet ja yöpaikan ja meikäläinen kokkaili toinen toistaan gourmet-henkisempiä (not) kasvisruokia päivästä toiseen. En kyllä ihan heti keksi parempaa kuin joka päivä ruoan laittaminen. Aika perussafkoja laittelin, mutta ne tekivät kyllä hyvin kauppansa! Keskiviikkona vähän sitruunaista kikhernepinaattipastaa, torstaina tofua, kuskusta ja vihreitä papuja, perjantaina pizzaa, lauantaina ruokaisaa salaattia ja focacciaa ja sunnuntaiaamuna keksin vielä pyöräyttää pitaleipiä kaksi pellillistä, haha. Enkä päässyt edes esittelemään mun bravuureja, lasagnea itse tehdystä pastasta tai tulista tomaattilinssikeittoa! Nooh, onpahan jotain mitä tehdä sit ens kerralla, hehe.
Keskiviikkona kävin tapaamassa yhtä nettiystävääni, kenet olen tuntenut jo liki kolmisen vuotta, mutta jota en ollut ehtinyt tavata vielä kertaakaan. Oli kyllä jännää! Mutta hyvin se meni, tultiin superhyvin toimeen ihan livenäkin, juotiin teet ja käytiin hypistelemässä kirjoja Akateemisessa kirjakaupassa. Olisin tietty halunnut ostaa koko kaupan tyhjäksi, mutta maltoin mieleni.
Siis kun koko viikko oli niin mieletön. Miten mun elämääni onkaan oikein ilmaantunut näin huikeita ihmisiä kuin mitä esimerkiksi neiti K on? Ei vieläkään jaksa lakata hymyilyttämästä se, miten meidän maku lakanoiden ja elokuvien suhteen osui niin yks' yhteen, tai se, että molemmat diggaavat pöllöistä. Molemmilla oli kova tarve lipittää energiajuomia jatkuvasti ja sit kun yön pimeinä tunteina viinihuuruissa vaihtui spontaanisti kieli suomesta englantiin ei sekään tuntunut kummastakaan millään tapaa oudolta. Tää on aivan mahtavaa, aijettä. Huh, kaikessa mahtavuudessaan tuo reissuviikkoni oli niin tapahtumarikas, että pakko jaksottaa kahteen osaan tämä raportointi. Palataan asiaan viimeistään huomenna. B--)