Turhanpäiväistä.

Aloitin bloggaamisen keväällä 2003. Itseasiassa täällä, Bloggerissa, joskin siirryin hyvin pian LiveJournalin pariin, jossa taisin viihtyä vuoteen 2011 asti. LJ-tilini oli enemmän kavereille tarkoitettu, jota ei saanut julkisesti ihan kuka tahansa lukea ja sinne tuli helposti kirjoiteltua hyvin henkilökohtaisiakin asioita. LJ oli mulle enemmän päiväkirjamainen ja onnistuin lapsellisena tietty aiheuttamaan mielipahaa ja ärtymystä läheisissäni sillä, että mainitsin heitä jatkuvasti nimeltä ja kerroin tarpeettoman paljon informaatiota kysymättä heidän lupaansa. Enhän mä sitä alkujaan ymmärtänyt ollenkaan että miksi moinen loukkaa, koska mulle salailu ei ole niin iso juttu. Totta kai kun ikää on karttunut ja sitä on (toivottavasti) vähän viisastunut ei ihan niitä kaikkein henkilökohtaisimpia asioita kirjoita kaiken kansan nähtäville, mutta ei mulla ainakaan ole mitään syytä yrittää esittää jotain muuta kuin mitä olen tai piilotella henkilöllisyyttäni. Kyllähän mä esimerkiksi pärstäänikin täällä aika peittelemättä esittelen. Totta kai läheiset yritän pitää täältä poissa, ellen sitten saa lupaa käyttää jotakin valokuvaa jossa he esiintyvät tai mainita heitä nimeltä, mutta näistä asioista mä olen oppinut kysymään. Eli en oo siis ihan toivoton!

Musta on mukavampi selata ja lukea blogeja, joissa käytetään kuvamateriaalia. Ihan arkipäiväisetkin asiat voivat olla kuvaamisen arvoisia juttuja, etenkin jos ne auttavat hahmottamaan paremmin kirjoittajan arkea tai paljastavat ehkä jotain pientä extraa lisää. Välillä mua ihan nolottaa hakea kamera olohuoneesta ja kuvata keittiössä jotain kirjapinoa/korua/kirjettä/tietokonetta/ruokaa/mitävain, koska se on nimenomaan tulossa blogia varten, mutta kyllä mä aika surutta aina muistaessani nappaan kännykän surkealla kameralla kuvan auringonlaskusta tai kivasta rakennuksesta tai ihan mistä vaan taka-ajatuksena "voin laittaa tän blogiin". Mutta kun mä nyt olen selannut tätä blogia varten ottamiani kuvia jälkeenpäin on pakko myöntää että hitto, noita kuviahan on kiva ollut räpsiä. Ne muodostavat yllättävänkin kivan kokonaisuuden, jota minun, kuvaajana ja kollaasien yhdistävänä tekijänä, on kiva palata tuijottamaan. Sitä muistuu mieleen tietyt hetket ja tunnelmat. Enkä mä välttämättä muuten ehkä kuvaisikaan niin paljon ihan tarpeettomia ja arkipäiväisiä asioita, ellen pohtisi jatkuvasti bloggaamista. Vaikka eipä sillä, kyllä mua toisinaan vähän nolottaakin räpsiä julkisesti kuvia vaikka jostain kahvilasta tai ruoka-annoksesta, haha, vaikka se kuinka tavallista nykyisin olisikin.

That being said, it's picture time! Tässä olis helmikuun saldoa tähän mennessä. Ja ettei ihan sekavaksi menisi, niin ajattelin kirjoittaa pari sanaa joka kuvasta ihan tuon edellä kirjoittamani tekstin 'inspiroimana', jakaa vähän hetkiä tai tunnelmia, en mä tiedä. No, katotaas mitä tulee.

No joo no, tää kuva on oikeastaan tammikuun lopulta, mutta samapa tuo. Oli harmaata ja ankeaa ja yliopiston Fabriikki-rakennus näytti ihan joltain tehdasalueen osalta. Tähän väliin selventävä lainaus Yliopiston nettisivujen kampus-osiosta: "Vanhin osa, Fabriikki, rakennettiin Manchesterin malliin uusgoottilaisine torneineen ja tiilipintoineen, kun kauppaneuvos A.A. Levón perusti vuonna 1856 paikalle maailman pohjoisimman puuvillatehtaan." Oonko jo sanonut miten paljon tykkään siitä, että rakennuksilla on pitkä historia takanaan?

Matkalta koulusta kotiin.

Vähän käsistä karannut tatuointiluonnosläppä. Piirsin joskus luennolla yhden tumblr.comissa näkemän pizza-tatuoinnin inspiroimana pizzapalan banderollilla "love dies, pizza is forever" -luonnoksen, josta kanssaopiskelijatoverini nti M innostui niin, että ehdotti siitä kaveritatuointia meille molemmille. Sit piirsin siitä vähän 'virallisemman' version, joka innosti nti M-henkilöä entisestään ja nyt en enää tiedä onko tämä edes vitsi vai ollaanko me ihan tosissamme menossa tatuoimaan tämmöset ihoomme ikäänku kaveritatuointeina. :'D Welp, it depends on her, I'm up for it!

Viime perjantailta siinä hieman iltapäivä viiden jälkeen. Lähdin käymään Postissa keskustassa hetken mielijohteesta hakemaan miehelle tulleen PS3-ohjaimen, kun olin istunut koko päivän sisällä. Oli hyvä sää, ei liian kylmä eikä liukas. Paluumatkalla hain pari tölkkiä energiajuomaa, kiwejä ja banaaneja.

Oho, nää meni vähän väärinpäin. No, ei se mitään. Oikeanpuolimmainen kuva on viime lauantailta. Onnistuin laittamaan tukkani nutturalle! Tosin tuossa se on jo vähän kärsinyt, kello oli jotain yli puolen yön ja olin just kävellyt lumisateessa 40 minuuttia kotiin niistä tupareista. Mut nuttura! Vasemmalla oleva kuva on sit sunnuntaiaamulta, tucca oli pörheä ja kiva.

Tääkin taitaa olla sunnuntailta. Nolot ruokakuvat osa 1, aamusmoothie. Oon jäämässä smoothiekoukkuun, kiitti vaan, nti M. Itsepoimittuja vadelmia suoraan pakastimesta, kiiwi, banaani ja loraus rypälejugurttia. Naaaam.

Kohtaaminen Daim-pullan kanssa. Oli jännä. Kirpparilta löydetty Indisca-muki on ihan yksi mun lemppareista. Dataan (lähes aina) keittiön pöydän ääressä, koska keittiö on mun suosikkipaikka tässä kämpässä.

Nolot ruokakuvat osa 2. Tietty lautaselle koottuna annos olis voinut olla kauniimpi, mutta ajatus on tärkein hei. Mulla oli eilen ihan supervaimo-olo, kun koulupäivän jälkeen jaksoin vielä laittaa miehekkeelle ruokaa. Improvisoitu pastakastike, koska jääkaappiin oli lauantain jäljiltä jäänyt avattu purkki tomaattimurskaa ja tölkki ananaspaloja, joten näppärästi lisäsin niiden sekaan vähän sibalia ja soijapaloja. Toimi yllättävän hyvin! Aijettä tykkään ruoanlaitosta. Se on ehkä ainoa asia missä olen viime vuosina kehittynyt paremmaksi.

No tää vika kuva nyt ei ole kyllä helmikuulta, mutta koska kissoja ei ole hetkeen esiintynyt, niin tässä tulee:

Viskimon. Äh, mun piti laittaa tähän se kuva missä sillä oli silmät auki, koska Viskin upeat keltavihreät silmät ooh, mutta no. Olkoot. Viliä ujostuttaa, siitä ei oikein ole tullut napsittua hyviä otoksia viime aikoina.

Helmikuun biisi on ehdottomasti All Time Low'n "Weightless". Oon kuullut tän biisin ekan kerran varmaan jo kaksi vuotta sitten, mutta vasta viimeisen viikon sisällä se on osunut ja uponnut muhun ihan täydellisesti. Enpä oo hetkeen soittanut yhtäkään biisiä toistolla yhtä ahkerasti kuin tätä... (Ja videokin on liikkis, vaikka mulle tuleekin vähän dirty old lady -olo kun tsiigaa noita nuoria jannuja...)