Mitiih.

Tiedättekö, mä näin tässä yks yö unta siitä että multa oli yksi lukija hävinnyt. Aamulla oli helpotus kun näin ei ollutkaan.

Voimia pitäis olla enemmän kuin mitä mulla on, tuntuu että kroppa on ihan äärimmillään ja henkinen väsymys uuvuttaa koko tytön alta aika yksikön. Riittää yksi visiitti päivässä yliopistolle tai kauppaan tai kirjastoon ja oon sit jo ihan kaputt, loppu, puhki, poikki ja valmis pehkuihin ja hävettää olla minä ja inhottaa kun en saa mitään aikaiseksi millään. Käväisin lääkärillä vollottamassa parinkymmenen minuutin verran, täti oli vaivaantunut kun en saanut sanottua juuri mitään ja vain itkeä tillitin oloani. Oho, tästähän tulee blogihistoriani ensimmäinen avoin kirjoitus! Jännää. Lekurikäynnin tulos oli kuitenkin tämä:

... ja takataskussa lähete psyk.polille ja ranteet hellinä lääkärin verbaalisesta näpäytyksestä että mitäs menit ja lopetit silloin taannoin, joku ovi olisi pitänyt jättää auki! Joo. Ens kerralla olen viisaampi. Jos seuraavaa kertaa ylipäänsä tulee.

Aamun polkaisee käyntiin tämä satsi, noei, oikeasti nappuloita on vain kaksi ja niistäkin toinen on vitamiini. Selkä yritti hajoilla ja vaati heti aamukuudelta Ibumaxia, verigreippiappelsiinimehu on ollut mun paras ystävä viime viikkoina. Vähän meinas naurattaa pillerimäärä, vaikka eihän toi ees oo paha. Onneks. Oikeesti en ees tykkää lääkkeistä, tai siitä, miten isoimmat kapselit sujahtaa kurkusta alas poikittain. Au.

Mutta jotain hyvääkin tässä ollut, Vaasa-opiston piirrustuskurssi pistää mulle ikään kuin väkisin lyijykynän kauniiseen kouraan ja samalla tulee vietettyä laatuaikaa miehenkin kanssa. Eilen oltiin toista kertaa piirtelemässä ja vaikka silmiin alkoi särkeä jatkuva mallin tuijottaminen ja päätä jomottaa tarkkaavainen keskittyminen niin kyllä mä silti tuota touhua rakastan, huh. Alkanut taas muistaa hiljakseen miten kovasti piirtäminen on mulle joskus merkinnyt.

Huomenna matkataan taas Variskalle sarjistelemaan, ehkä mä niidenkin tuntien tuotoksia kehtaan joskus näyttää. Katsotaan nyt, josko ensin tulis valmista.

Hyviin ja onnellisiin asioihin on niin vaikea keskittyä nykyisin. Stressi puristaa rinnan lysyyn ja pistää sun jalat kävelyttämään sua ympäri olohuoneen pöytää kymmenen minuuttia putkeen kun et tiedä miten päin olisit. Torstaina sain Academic Writing -tunnilla jonkinlaisen paniikki- tai ahdistuskohtauksen kun tuli mun vuoro puhua, se oli hirveää lähinnä siksi koska olisin halunnut kertoa artikkelistani ja Margaret Thatcherin suhtautumisesta Nälkälakkoihin vuosina 1980-81, mutta minkäs teet kun en saanut selvää sanaa suustani äänen vapinalta. Illemmalla kurssin opettaja oli laittanut mulle huolestuneen sähköpostin, liikutuin. Ei se hyvä mieli silti kantanut mua tänäänkään koululle ja pääsi pieni itku sittenkin kun mies oli tullut jo töistä kotiin. Huh, mikä sanasuollos. Kehtaakohan tätä tunnustusta edes julkistaa.

Ripustin laivajulisteen keittiöön ja sen viereen seinälle simpukkahärpäkkeen, joka muistuttaa mua yhdestä kauniista syyskuisesta päivästä jolloin ystävä riensi apuun hädän hetkellä ja oli tukena kun tarvitsin. Ostin näitä kaksi eräästä kukkakaupasta, jonka ovessa ne roikkui kutsuvina ja mun nimeä huhuillen. Toisen lähetin Spyrrelään, toinen henkii merellisyyttä tuossa mun selän takana. Tulee hyvä mieli väkisinkin kun sitä katsoo ja simpukat tuntuu rauhoittavilta sormenpäissä.

Hyvä mieli tulee myös siitä, kun onnistut tekemään jotain niin hyvää ruokajuttua että sitä äityy joku kehumaan. Nachojuustokkeen ohjeen löysin Vegaaniliiton sivuilta, käykää kattomassa ja kokeilkaa. Hirveän hyvää.

Nyt mä taidan upottaa käteni pizzataikinaan ja yrittää unohtaa hetkeksi stressin ja muut, ehkä otan lasillisen viiniä. Palataan ja kun palataan.

Aamuisin.

Oikeastihan mun pitäisi julkaista tämä kirjoitus aamulla, mutta menkööt.

Aamuista on tullut mulle aika rakkaita. En ole koskaan ollut aamuihminen ja nykyisinkin mulla menee melkein pari tuntia ennen kuin olen kunnolla hereillä - siitä viis, että olisin ollut tolpillani jo pari tuntia, pää ei vain tahdo herätä samaan aikaan kropan kanssa. Aamuisin on hyvä jumittaa. On hiljaista ja rauhallista, liikennettä ei ole vielä mahdottoman paljon eikä kukaan mekkaloi.

Jostain syystä olen jo pitkään herännyt vapaa-aamuinanikin siinä seitsemän aikaan. Olen yrittänyt korvata kahvin ja energiajuomat tuoremehulla ja teellä, vaikka se tuntuukin aika hurjalta ja mahdottomalta. En mä ole enää vuosiin lähtenyt käyntiin kunnolla ilman kofeiinia, mutta terveellisyys houkuttaa enemmän. Tai no, ainakin tämän asian suhteen.

Opinnot mulla on jo alkanut tältä syksyltä yliopistolla kuten olen kirjoitellutkin. Nyt mulla on ollut kaksi kasin aamua peräkkäin ja yhtäkkiä aamu ei olekaan niin kiva juttu. En tykkää kiirehtiä aamuisin, laittautua ja hoppuilla, mutta en mä halua herätä silti jo joskus aamu viideltä. Vaikka kuinka yritän ehtiä ja olla ajoissa, hoppuilematta, niin silti mulla on aina kotoa lähtiessä sellainen olo kuin olisin unohtanut jotain, fillaroin miten sattuu ja jurotan vastaantulijoille jos ne katsoo hetkenkin liian pitkään.

Tänään ei ihan ollut mun aamu. Yöunet jäi vähäisiksi (olen jo onnistuneesti kehittänyt itselleni aikamoisen koulustressin, hyi yäk, ja se meinaa vähän nipistää yöunistakin jo pois), ulkona oli kylmä ja luennolla oli vain yksi tuttu naama (opettajan lisäksi). Sitä yrittää vain mahdollisimman vakaalla naamalla tuijottaa paperia edessään ettei sulta vahingossakaan kysyttäis mitään, koska monimutkaisin lause minkä saattaisin siinä aamukasin pintaan saada ulos suustani olisi jotain tyyliin "don't ask anything, my brain doesn't function yet". Eipä sillä, kyllä mä luennoistani tykkään.

LISÄKSI mulla oli kaikki aikomus käydä kirjastossa hakemassa tenttimateriaalia, mutta koko touhu tyssäsi siihen kun en tahtonut saada pyörän lukkoa auki. Siinä mä ronkin muutaman minuutin (laina)fillarini lukkoa varmana siitä, että kohta joku tulee syyttämään mua pyörän varastamisyrityksestä, kunnes pakenin ruokalaan ulisemaan aiheesta luokkatoverilleni Maasulle. Kun palasin pyörän luo, vastaan tuli toinen luokkatoverini, joka ystävällisesti raavaita miesvoimiaan hyväksikäyttäen taikoi lukon auki. Tunsin itseni aika typeräksi, mutta pääsinpähän ainakin kotiin.

Ja jotain hyvääkin tässä päivässä: taisin päästä läpi markkinoinnin vaikeasta tentistä ja sain aikaiseksi noudettua vihdoin ja viimein uuden lukuvuositarran. Jes.

No mitä mä nyt tässä enää hölisen, kuvia mun piti tänne nakella.

Eilen:

Tänään:

Huomenna alkaa sarjakuvakurssi, pienlehtipaja, joka kestää tämän kuukauden loppuun. Eilen oltiin miehen kanssa Vaasa-opiston piirrustuskurssilla ja oon ehkä aika hiton riemuissani taideharrastuksesta. Hirveä taidekoulunostalgisointi päällä jo koko viikon, aijettä. Vielä kun löytäis aikaa piirtämiseen muutoinkin kuin torstaisin.

Inkerin kokeellisesta keittiöstä päivää.

Olen jatkuvasti törmännyt erilaisissa blogeissa ja ruoanlaitto-ohjelmissa sekä lehtiartikkeleissa raakaruokavalioon, joten siitä on väkisinkin tullut tietoiseksi. Tietoisuuteni siitä ei vielä kovin suuri ole, mutta sen kokoinen kuitenkin, että aihepiiri on alkanut kiinnostaa pakostakin. Raakaruokajuttujen ohessa olen myös kuullut/lukenut juttuja taivaallisen maukkaista vietnamilaistyylisistä "kevätkääryleistä" ja kun lukaisin niistä myös Ulrika Bacherin blogista niin pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan. Koska oikeasti. Hyvät raaka-aineet - what could possibly go wrong? Ja näyttää niin hyviltä! (Siitä viis, että laadukkaat kamerat saisivat homeisen porkkanankin näyttämään herkulliselta.)

Rohkeasti siis tuulta päin ja rinta rottingilla testaamaan vietnamilaishenkisiä makuelämyksiä! Viime viikolla uskaltauduin luokkatoveri henkisenä tukenani paikalliseen aasialaiseen kauppaan etsiskelemään riisipaperilevyjä. Löytyi, olivat edullisia ja käyttöohjekin helppo. Mukava englantia haasteleva myyjä jätti niin leppoisan kuvan kaupasta, että lupasin jo itselleni palaavani sinne vielä lähiaikoina.

Lauantaina noudin kaupasta loputkin tarvittavat välineet tätä elämää ihmeellisempää ruoanlaittokokemusta varten erilaisia rullavariaatioita silmällä pitäen, joiden tärkeimmäksi elementiksi näytti muodostuvan korianteri. Myöhemmin illansuussa samana päivänä pari caipirosca-tyylistä drinksua nautittuani sulkeuduin keittiöön pilkkomaan vihanneksia vielä intoa täynnä ja sain miehenkin avustamaan riisilevyjen kanssa. Niinkin helpolta kuulostava operaatio kuin "upota nopeasti kuumaan veteen ja sen jälkeen kylmään" osoittautui kaikesta huolimatta haastavaksi siinä vaiheessa kun sulla on kädet avokadossa ja korianterisilpussa ja yrität samalla repiä limaisia riisilevyjä auki ilman, että rikot niitä. Kiehuvaan veteen dipatut riisilevyt muistuttavat erehdyttävästi kondomia sekä ulkonäöltään että tuntumaltaan, mutta tätäkin tosiasiaa uhmaten käärin huikeat seitsemän rullaa, jotka olivat toinen toistaan rumempia.

Kaipa meikäläisellä oli jotenkin niin vahva visio ja käsitys siitä, että ruoka olisi taatusi maukasta ja sellainen makuelämys, ettei muusta väliä, ettei edes annoksen epämääräinen ulkonäkö sitä mielikuvaa haalistanut. Soijakastike- ja riisiviinietikkasekoitus käden ulottuville ja sittenpä päästiin maistelemaan!

Ei lisättävää.

Muita raakaruoasta, blogeissa jaettavista resepteistä tai vietnamilaishenkisestä sapuskasta innostuneista?

Kävinpä tässä taannoin ulkona syömässä.

Käyn oikeasti todella harvoin ulkona syömässä. Siis todella - TODELLA - harvoin. Omia makunystyröitäni kutkuttavia - saatika opiskelijan laihaa lompakkoa suosivia - paikkoja kun on Vaasassa sen verran nihkeästi, ettei tule kovinkaan usein edes ajatelleeksi moista vaihtoehtoa. Sitä paitsi tykkään tehdä ruokaa kotona, joten miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Viime kuussa (vai sitä edellisenä? En muista, nyyh!) Vaasaan kuitenkin avattiin vegaaninen lounasravintola Vegana, joka kyllä oli pakko päästä testaamaan. Alun ennakkoluulot selätettyäni sain kuin sainkin aikaiseksi rohkaistua itseni kokeilemaan Veganan pöytien antimet ystäväni Sarahin seurassa viime perjantaina ja täytyy kyllä sanoa että ei kaduta YHTÄÄN.

Ennen kuin päästiin edes linjaston päähän maksamaan lounaamme (9,50e normaalihinta, opiskelijakorttia vilauttamalla 8,50e) unohduin katsastamaan pienimuotoisen kauppanurkkauksen, joka piti sisällään kaikenlaisia vegaanisia luomuvermeitä, kikherneitä ja soijasuikaleita, maidon korvaavia luomujuomia ja jänniä Cheezly-kiekkoja!

Ja ruoka oli hyvää. Niin hirvittävän hyvää etten ehkä kestä. Syömishäiriöisen pesunkestävästä ruoka-ahdistuksesta huolimatta ladoin lautaselleni jos jonkinmoista sorttia salaattia ja lisuketta, pääruoasta puhumattakaan ja suureksi järkytyksekseni jaksoin syödä kaiken. Oon aika hiukan ylpeä itsestäni.

Koska kyseessä on lounasravintola, menu vaihtuu päivittäin. Vegana on auki liki kaikkina päivinä (paitsi lauantaina) lounasaikaan ja tila on suuri ja valoisa. Sanoinko jo, että ruoka oli ihan älyttömän hyvää? No kun se oli! Meitä hemmoteltiin perjantaina falafelpiirakalla ja kukkakaalifileillä. Voi kun vois joka arkipäivä syömässä tuolla.

Bottom line is: menen uudestaan. ASAP.

Huh, sainpas tämän ulos systeemistä. Jos asutte Vaasassa, käykää Veganassa. Jos tulette käymään Vaasassa, menkää syömään Veganaan! Palaillaan piakkoin ruoka-aiheisen merkinnän merkeissä, eilen oli meinaan taas niin mielenkiintoinen päivä Inkerin kokeellisessa keittiössä että se jos jokin vaatii kyllä ihan oman blogimerkintänsä. Ta tah!

Parasta ikinä.

Hoksasin että kaiken tän touhottamisen keskellä voisin vielä blogiakin päivittää pikaisesti, ihan kuin ei olis tekemistä muutenkin tarpeeksi! Ensimmäinen luento mulla on vasta ylihuomenna ja siihen asti olen periaatteessa vapaa kuin taivaanlintu (kesäyliopiston saksan jatkokurssia lukuunottamatta) ja löhöän käytännössä katsoen kotona. Tai no en, koska en enää oikein osaa, vaan koko ajan pitää tehdä kaikenlaista. Olen tänään tiskannut jo kahdesti, ruokkinut kissat, käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja juorunnut luokkakaverin kanssa opintopisteistä ja kurssi-ilmoittautumisista ja nyt vaan mietin että mitähän kivaa sitä vielä tekisi. Saksan läksyjä ehkä, muttaaa... ehtiihän ne huomennakin.

Eilen tipahti postiluukusta vielä yksi onnittelukortti muassaan lahjakortti Stockmannille ja tänään postinkantaja toi mulle muhkuraisen paketin Rajamäeltä. Parahin Spyrre postitti tavoilleen uskollisena hieman myöhässä meikäläiselle muiston tästäkin synttäripäivästä ja mun ilme oli kyllä aivan sanoinkuvaamaton kun selvis että mikä siellä paketissa kissakortin lisäksi lymyili...

SE ON MUN IHAN IKIOMA SHARKTOPUS! Siis aivan käsittämättömän upea ilmestys! Räimäisin nopeasti siitä pari kuvaa jotta sain mahdollisimman pian sen näytille netin ihmeelliseen maailmaan. Spyrre on se ainoa ihminen maailmassa joka keksii jotain tällaista.

Yhyy se on upea~

Hävyttömästi myös mainostan Spyrreä hieman tässä samalla, nimittäin täältä löytyy neidin taidetta ihailtavaksi asti. Mikä monilahjakkuus! Mikä luovuus! Mikä mielikuvitus! Spyrreä saa pommittaa myös tilauksilla, vinkki vinkki.

Taidan mennä juomaan lisää kahvia, hihi. :3

Toiseksi paras kirpputori Vaasassa.

Höhö, tälle teemalle ei kyllä ihan hirveän montaa jatkoa tule sitten olemaan, ehkä... kaksi? Kattellaan!

Mutta siis MOI!

Lähdinpä tänään tuossa iltapäivästä miehen yllyttämänä tarpomaan Suvilahteen, jossa treffasin aviomiehen kanssa Suvi-Kirppiksen pihalla. Ensin ihmeteltiin täysin revennyttä/räjähtänyttä fillarin takakumia (se just vaihdettiin viime viikolla...) ja sit suunnattiin skirballe sisään. Tykkään ihan kauheasti Suvi-Kirppiksen fiiliksestä, kun se on paljon pienempi ja jotenkin ilmavampi ja syrjemmällä kuin esim. Adam&Eva, joten toisinaan siellä on oikein kiva käydä haahuilemassa.

Suvi-Kirppis on muistaakseni vasta parin vuoden vanha kirpputori ja nykyisin sen yhteydessä myydään käytetyn tavaran lisäksi myös kaikennäköistä sisustuskrääsääkin. Auki se on joka päivä, ja pöytävuokrat ovat siellä piirun verran halvempia kuin Aatamissa ja Eevassa. Muistaakseni.

Luultavasti syrjäisen sijaintinsa vuoksi Suvi-Kirppis ei kyllä ihan turhan paljoa ole ottanut tuulta siipiensä alle ja siellä onkin usein todella moni hylly tyhjänä. Onhan se sääli, mutta on sitä ennenkin löydetty mielenkiintoista ja hienoa tavaraa vaikkei hyllyjä täyteen olisi ahdettukaan! Niin myös tälläkin kertaa, hehe.

Käytävät ovat - tai ainakin tuntuvat - avarammilta kuin Adamissa&Evassa ja ei siellä koskaan ole tainnut olla yhtä kova väenpaljous kuin em. kirpputorilla viikonloppuisin.

Suvi-Kirppikselle pääsee kävellen ainakin kahta reittiä mikäli keskustasta tarpoo/fillaroi, mutta tietty myös autolla. Suosittelen kävelemään hiekkatietä sairaalan ja uimahallin välistä/takaa, koska ne maisemat, ne maisemat..!

Kesä vetelee viimeisiään ja syksy on jo käytännössä katsottuna täällä. Koska olen vanhenemisen myötä tainnut törmätä ihan liian monta kertaa lasioveen tai katutolppaan tunsin itseni tänään erityisen tyttömäiseksi ja nostalgiseksi paluumatkalla kirpputorilta kotiin ja päätin kerätä ensimmäisen kukkakimppuni vuosiin. Ja koska olen kunnon bloggaaja, jaan tämän ilon myös teidän kanssanne. Kas näin.

(Hihi miten iloiseksi kauniit kukat voivatkaan mielen saada.)

Jaa niin, ne ostokset. Ehkä voisin niistäkin kuvan tai pari laittaa.

Suitsukkeita, espanjalaista kauhua, ristipistoläpyskä sekä ihan MEGAISO MAATUSKA jossa on kuusi osaa, voi rakkaus! Rakastan maatuskoita - en tiedä miksi - joten pakkohankinta tämä oli. Se sisin, pienin mamuska puuttui, siis se, joka ei enää aukea, mutta hällä väliä, tämä mamma muodostaa kyllä melkoisen vaikuttavan pataljoonan ilman sitä pienintäkin.

Höhö, mua niin naurattaa miten vihaisen näköiseksi nuo pienimmät menee. Vaikka onks se nyt ihmekään kun on niin monen maatuskan sisään sullottu. Ihan kylmässä ja pimeässä ja puun katkussa siellä yksikseen asuvat, nyyh. Mutta on ne kauniita!

Palaillaan taas huomenissa, nyt on kyllä sellainen bloggausinto päällä että ideoitakin ihan pukkaa!

Kun ikiteini vanheni vuodella.

Jep, syntymäpäiväni oli ja meni. Viime torstaina kilahti taas yksi vuosi lisää mittariin ja onhan sitä jo kriiseilty. Lohdullisia sanoja olen saanut jo 30-vuotta täyttäneiltä, että odotahan vielä vuosi niin sittenhän sitä vasta kriisin kourissa ollaankin, haha, joten yritän nyt nauttia olostani vielä niin kauan kun ikäni alkaa kakkosella.

Torstaina oli ihan normaali päivä, mitään spessujuttuja sen kummemmin, paitsi että mies oli jättänyt mulle jääkaappiin synttärikortin ja tölkillisen energiajuomaa, koska olenhan aikamoinen ES-Jonna iästäni huolimatta. Tosin terveyssyistä olen yrittänyt vähentää/lopettaa kofeiinipitoisten juomien nauttimista, mutta kyllähän sitä nyt toisinaan voi lipittää energiajuomaa!

Myöskin edellispäivänä (miehelle osoitettu) paketti ilmeni osoitetuksi minulle ja sieltähän paljastui vaikka mitä kivaa. Yhyy, I'm not worthy!

Raisa oli lähettänyt minulle mitä huikeimman synttäriylläripaketin ja olen vieläkin ihan sanaton tästä. ;_; Kiitos! Pretty Vegan -pussukka päätyi heti penaalikseni ja torstaina sitä jo ihasteltiin saksantunnilla vierustovereiden toimesta! Tarjosin siellä kanssaopiskelijoille myös rasiallisen Wiener Nougateja ja vastapalkkioksi mokomat lauloivat mulle onnittelulaulun saksaksi. Nolotti vähän.

Aiemmin muuten viime viikolla sain paketin Turustakin yllättäen nti M:ltä, ja sieltä kuoriutui suloisen synttärikortin lisäksi pieni pinkki Ugly Doll, jonka ripustin oitis laukkuuni. Viskiä kiinnosti suunnattoman paljon mokoma pieni otus ja valokuvaamisesta ei oikein tahtonut tulla mitään, mutta niinhän se aina menee tällaisten yliuteliaiden maukunakkien kanssa.

Perjantaina sitten olikin tiedossa jotain ihan muuta, nimittäin illansuussa ovikellomme alkoi soida useampaankin otteeseen ja hämmennyksekseni sisään lappoi muutamisen ystävä ja kaveri istumaan iltaa syntymäpäiväni kunniaksi. Kukaan ei ole koskaan ennen järjestänyt mulle yllätyskekkereitä, joten kerta oli ensimmäinen ja vaikka vähän kauhuissani olinkin mm. likaisesta tukasta, tarjoilujen puutteesta, meikittömästä nassusta ja jäätävästä väsymyksestä, niin en voi kyllä sanoa etteikö olisi ollut mukavaa! Mieheni oli kutsunut muutaman kaverin yliopistolta, muutaman yhteistutun ja vanhaan ystäväni ravintolakouluajoilta, joka tuli takiani ihan Tampereelta asti. ;_; (Kuulemma muitakin oli kovasti kutsuttu, mutta koska moni ystäväni asuu aivan toisella puolella Suomea niin ymmärrän kyllä enemmän kuin hyvin mikäli joku ei paikalle päässyt.) Suuri kiitos silti mukana olleille!

Ja lahjuksiakin ne toivat, reekeleet, vaikken mitään toivonutkaan! Ihan jo kavereiden hyvä, leppoisa seura olisi ollut riittämiin!

Kemujen jälkeen vielä syötiin ristikkoperunia ja porkkananappeja kolmestaan miehen ja tamperelaistuneen ystäväni nti T:n kanssa samalla kun katseltiin The Conjuring. Oivallinen päätös oivalliselle illalle! Aamulla toki olin virkeänä ennen muita ylhäällä ja kyhäsin kevyen aamiaisen tiskin lomassa; hedelmiä, pähkinöitä ja kokeilun vuoksi Danerolles-croissantteja, jotka oli oikeastaan aika hyviä! Siis ollakseen croissantteja suoraan tölkistä, hehe.

Ennen kuin saatoin T:n asemalle iltapäivällä, ehdittiin käväistä kuitenkin kahvittelemassa aurinkoisessa Vaasan keskustassa ja vaihtamassa kuulumisia, kun edelliskerrasta olikin taas vaihteeksi vierähtänyt jo hyvä tovi.

Mutta kaiken kaikkiaan oli aivan mahtavaa, kiitos kaikille, yhyy, I'm not worthy..!

11-11-11! Also: olen hengissä.

Ihanainen Raisa haastoi minut jo viikko sitten, mutta koska olen ollut kiireinen pieni eläin niin en ole oikein ehtinyt blogin puolella muuta tehdä kuin jättää pari häirikkökommenttia luottoblogieni puolelle ja lukea kavereiden päivityksiä. But better late than never, eh?

Tässä suoraan Raisalta kopioidut ohjeet:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan antamiin 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville

So... Let us begin!
1. Tykkään ihan älyttömästi siitä jos joku lähettää mulle postikortin. Synttärilahjaksikin toivoin lähinnä postikortteja. Aina kun joku kaveri tai tuttu lähtee ulkomaille, pyydän postikorttia.
2. Harrastin lapsena vaikka ja mitä. On tullut käytyä läpi useampi soitin (kannel, nokkahuilu, viulu, poikkihuilu, piano, kitara) ja sitäkin useampi laji (satubaletti, rytminen kilpavoimistelu, ratsastus, sulkapallo, squash, golf, jousiammunta, Han Moo-Do, sambareggae, paritanssi, diskotanssi, streetdance, aerobic, kuntonyrkkeily - muistinkohan mä kaikki? Apua.). Olin vissiin vähän levoton tapaus ihan aikuisiälle asti.
3. Mulla on (ehkä aika tarpeetonkin) tapa "lokeroida" itseäni. Teen sen oikeastaan ihan huomaamattani. Jotenkin mun on helpompaa kuvata tiettyjen termien kautta itseäni ihmisille, mutta ei mulla kyllä mitään yhtä tiettyä "lokeroa" tule mieleen...
4. Olen vaihtanut sukunimeäni kaksi kertaa: ensimmäisen kerran joulukuussa 2006 kun otin äitini tyttönimen ja toisen kerran kesällä 2011 mennessäni naimisiin.
5. Tykkään ihan rutosti jännistä lemmikkinimistä! Mitkään perinteiset Mustit tai Pörrit ei hirveästi innosta, mutta oon aina ihan liekeissä kun kuulen jotain hilpeitä kutsumanimeä. Ekan kerran tajusin tämän kun luin Siiri Nordinilla olevan Kiitos-niminen kissa. Joku kaveri joskus nimesi Pokémoninsa mausteiden mukaan, sekin oli sympaattista! Mulla on ollut mm. marsuja, joiden nimet ovat olleet tyyliin Kiitos, Touko, Pyry ja Tuisku, natalhiiri nimeltä Aslak sekä nyt kissapojat Viski ja Vinyyli.

6. Innostun todella herkästi kaikista uusista ja jännistä asioista. Joskus jopa hurjan vanhoistakin. Haaveilen aina kaikenlaisten harrastusten (roller derby, lindy hop, astangajooga, krav maga...) aloittamisesta mut oon kuitenkin niin nössö etten lopulta uskalla edes mennä tunneille, nyyh.
7. Opettelin tossa yksi kesä Spyrren kanssa tekemään unisieppareita! Vitsit se on vinkeää hommaa. Muutenkin diggaan ihan älyttömästi käsillätekemisestä. En ole mikään lahjakas, mutta jotain perusjuttuja osaan kyllä. Neuloa ja virkata vähän, ommellakin, punoa simppeleitä ystävärannekkeita, väkertää just niitä unisieppareita ja ristipistot, ah, ne on mun suuri intohimo. Pitäiskin käydä ostamassa lisää kanavakangasta ja mustaa lankaa, hmm.
8. Viime aikoina olen onnistunut koukuttamaan itseni Mumford & Sonsin kahteen biisiin: "Hopeless Wanderer" ja "Little Lion Man". NIIN. HYVIÄ. En kestä.
9. Tykkään vähän Die Antwoordin Yolan-dista.
10. Sanon aina kaikille että vihaan yllätyksiä... Kai olen sen verran kontrollifriikki että tahdon aina olla perillä kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu ja sit jos sattuukin jotain odottamatonta niin hätäännyn, kun en enää olekaan ajan tasalla ja kontrolloi tilannetta. That being said, postitse tulevat yllätykset on kyllä asia erikseen. Lisäksi mieheni järjesti mulle perjantaina yllätyssynttärit ja alkuhämmennyksen jälkeen se olikin loppujen lopuksi ihan tosi kiva ylläri... Kirjoitan tästä lisää myöhemmin.
11. En ole koskaan pitänyt kirjaa menoistani, mutta olen kyllä useasti miettinyt, että pitäisi kokeilla... Äh, uskallankohan! Vois tämän kuun verran pitää kirjaa ja katsoa että mihin ne vähät tuet mitkä Kelalta heruu oikein menee! Joo! Siihen tähtään! Voi kyllä olla että luovutan kesken kaiken jos kauhistun liikaa siitä mihin rahani oikein lykkään. :I

Ja sitten niitä Raisan kysymyksiä tiskiin!

1. No, miltä nyt tuntuu?
- Ihan hyvältä, kiitos kysymästä! Tätä on ollut aika kiva tehdä, tätä haastetta. Mukavaa touhuamista sunnuntai-illan ratoksi, kiitos haasteesta!
2. Mikä Twin Peaks -hahmo olisit?
- Mun on pakko myöntää mutta en ole koskaan katsonut Twin Peaksia... :I SIISPÄ tein jonkun pikaisen meemin, joka paljasti minulle ketä Twin Peaks -hahmoa muistutan eniten! Kaksi hahmoa sai vastausteni perusteella täydet 100% ja ne ovat Dale Cooper ja Laura Palmer. Millaisia hahmoja ne oikein ovat, kertokaa joku?
3. Kuka teillä siivoaa ja missä tilanteessa?
- Sanoisin, että mun mies imuroi useammin kuin minä. Mutta on myös tilanteita jolloin olen itse tarttunut imuriin, esim. jos on ollut jotain vieraita tulossa. Tiskit menee aika tasan, samaten pyykkäys! Pölyjä pyyhin aina minä, mutta sitäkin teen ihan laittoman harvoin. En kehtaa ees kertoa miten harvoin.
4. Kuka laittaa ruoan?
- Pääasiallisesti minä! Tykkään ruoanlaitosta ihan älyttömästi ja etenkin kasvissyönnin ja veganismin (tänään on muuten vegaanisuuteni kuukausipäivä, jee!) myötä ruoanlaiton ihmeellinen maailma on auennut mulle ihan uusilla tavoin.
5. Kultainen keskitie vai laidasta laitaan?
- Kultainen keskitie. Tai no, siihen tähtään, mutta silti tulee käytyä välillä joidenkin asioiden suhteen vähän pientareen puolella. :I

6. Aikuinen lastenvaatteissa vai lapsi aikuisen?
- Aikuinen lastenvaatteissa. Ilman muuta. Miks mietin heti kaikkia näitä FRUiTS -tyyppejä? Siellä näkyi ainakin joskus aika hurjan paljon yliräikeisiin vaatteisiin sonnustautuneita ihmisiä. Aww, nostalgia.
7. Jos olisi lapsia, tai lapset olisivat "siinä" iässä, määräisitkö kotiintuloaikoja?
- Määräisin. Mullakin oli kotiintuloajat silloin kun olin vielä penska ja vaikka aina niitä kohtaan kiukuttelinkin, niin musta on tärkeää, että lapsille tietyssä iässä asetetaan kotiintuloaikoja ja ennen kaikkea jonkinlaisia sääntöjä. Niin kauan kun asuu vanhempiensa katon alla ja elättinä voi niitä vanhempia myös kunnioittaa. Harmi ettei esim. murkkuikäiset taida ajatella näin. :I
8. Liian tiukka vai hällä väliä?
- Liian tiukka. Oon aika nuiva ja sääntöjä noudattava ihminen toisinaan ihan riesaksi asti, mutta en mä toisaalta vaadi että kaikki olis samanlaisia kuin minä. Hällä väliä -asenne johtaa kumminkin ennenpitkää anarkismiin, ja vaikka se ajatuksena ties miten rappioromanttinen onkin, niin nyt sitä realismia kouraan; ei tulis mistään enää lasta eikä paskaa kyllä silloin! ... vaikka toisaalta, hmm...
9. Pidätkö mustekaloista?
- Ne on kyllä aika jänniä otuksia. En ole koskaan tarkemmin miettinyt asiaa. Kiehtovia!
10. Tunnetko sympatiaa mustekaloja kohtaan?
- Joo, etenkin jos niitä laitetaan pannulle tai pizzan päälle. :c
11. Tiesitkö, ettei mörköjä oikeasti ole olemassa?
- Huh, mulla oli joku aavistus ettei niitä oliskaan, mutta hyvä että varmistui tämäkin asia!


Bonus: Miltä NYT tuntuu?
- Hilpeältä!

Lopuksi vielä kysymyksiä haastettaville!

1. Luetko mainoksia? Mitkä mainokset ovat parhaimpia?
2. Mitä artisteja kuuntelit teini-iässä? Jotain noloa?
3. Päivä jota et unohda koskaan?
4. Tylsä ja aika perus, mutta mitkä kolme asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle? Perustele!
5. Kuinka kauan pystyisit asumaan asuntovaunussa?
6. Mikä on bravuurisi keittiössä?
7. Mitä luulet Päivi Räsäsen yrittävän kieltää seuraavaksi?
8. Mikä on omituisin tapasi?
9. Asia, mistä et luopuisi koskaan?
10. Koska sait kuulla totuuden Joulupukista?
11. Oletko taikauskoinen?

Ja minäpä haastan, tuotanoin, Etelän Harakan, Titan, Iiyan, Nitan ja Maasun! Haa! And while I'm at it, Ihmemaan Martsaakin voisin nakella haasteella ihan vain kiusallani, höhö.

Koska nyt ei pääni tahdo taipua sen kummempaan tältä erää, niin liitänpä loppuun erittäinkin eteerisen keijutyttökuvan (noei) meikäläisen aamunaamasta alkuviikosta. Katsokaa, huulilävistys! Ooh!