Aamuisin.

Oikeastihan mun pitäisi julkaista tämä kirjoitus aamulla, mutta menkööt.

Aamuista on tullut mulle aika rakkaita. En ole koskaan ollut aamuihminen ja nykyisinkin mulla menee melkein pari tuntia ennen kuin olen kunnolla hereillä - siitä viis, että olisin ollut tolpillani jo pari tuntia, pää ei vain tahdo herätä samaan aikaan kropan kanssa. Aamuisin on hyvä jumittaa. On hiljaista ja rauhallista, liikennettä ei ole vielä mahdottoman paljon eikä kukaan mekkaloi.

Jostain syystä olen jo pitkään herännyt vapaa-aamuinanikin siinä seitsemän aikaan. Olen yrittänyt korvata kahvin ja energiajuomat tuoremehulla ja teellä, vaikka se tuntuukin aika hurjalta ja mahdottomalta. En mä ole enää vuosiin lähtenyt käyntiin kunnolla ilman kofeiinia, mutta terveellisyys houkuttaa enemmän. Tai no, ainakin tämän asian suhteen.

Opinnot mulla on jo alkanut tältä syksyltä yliopistolla kuten olen kirjoitellutkin. Nyt mulla on ollut kaksi kasin aamua peräkkäin ja yhtäkkiä aamu ei olekaan niin kiva juttu. En tykkää kiirehtiä aamuisin, laittautua ja hoppuilla, mutta en mä halua herätä silti jo joskus aamu viideltä. Vaikka kuinka yritän ehtiä ja olla ajoissa, hoppuilematta, niin silti mulla on aina kotoa lähtiessä sellainen olo kuin olisin unohtanut jotain, fillaroin miten sattuu ja jurotan vastaantulijoille jos ne katsoo hetkenkin liian pitkään.

Tänään ei ihan ollut mun aamu. Yöunet jäi vähäisiksi (olen jo onnistuneesti kehittänyt itselleni aikamoisen koulustressin, hyi yäk, ja se meinaa vähän nipistää yöunistakin jo pois), ulkona oli kylmä ja luennolla oli vain yksi tuttu naama (opettajan lisäksi). Sitä yrittää vain mahdollisimman vakaalla naamalla tuijottaa paperia edessään ettei sulta vahingossakaan kysyttäis mitään, koska monimutkaisin lause minkä saattaisin siinä aamukasin pintaan saada ulos suustani olisi jotain tyyliin "don't ask anything, my brain doesn't function yet". Eipä sillä, kyllä mä luennoistani tykkään.

LISÄKSI mulla oli kaikki aikomus käydä kirjastossa hakemassa tenttimateriaalia, mutta koko touhu tyssäsi siihen kun en tahtonut saada pyörän lukkoa auki. Siinä mä ronkin muutaman minuutin (laina)fillarini lukkoa varmana siitä, että kohta joku tulee syyttämään mua pyörän varastamisyrityksestä, kunnes pakenin ruokalaan ulisemaan aiheesta luokkatoverilleni Maasulle. Kun palasin pyörän luo, vastaan tuli toinen luokkatoverini, joka ystävällisesti raavaita miesvoimiaan hyväksikäyttäen taikoi lukon auki. Tunsin itseni aika typeräksi, mutta pääsinpähän ainakin kotiin.

Ja jotain hyvääkin tässä päivässä: taisin päästä läpi markkinoinnin vaikeasta tentistä ja sain aikaiseksi noudettua vihdoin ja viimein uuden lukuvuositarran. Jes.

No mitä mä nyt tässä enää hölisen, kuvia mun piti tänne nakella.

Eilen:

Tänään:

Huomenna alkaa sarjakuvakurssi, pienlehtipaja, joka kestää tämän kuukauden loppuun. Eilen oltiin miehen kanssa Vaasa-opiston piirrustuskurssilla ja oon ehkä aika hiton riemuissani taideharrastuksesta. Hirveä taidekoulunostalgisointi päällä jo koko viikon, aijettä. Vielä kun löytäis aikaa piirtämiseen muutoinkin kuin torstaisin.