Kävinpä tässä taannoin ulkona syömässä.

Käyn oikeasti todella harvoin ulkona syömässä. Siis todella - TODELLA - harvoin. Omia makunystyröitäni kutkuttavia - saatika opiskelijan laihaa lompakkoa suosivia - paikkoja kun on Vaasassa sen verran nihkeästi, ettei tule kovinkaan usein edes ajatelleeksi moista vaihtoehtoa. Sitä paitsi tykkään tehdä ruokaa kotona, joten miksi lähteä merta edemmäs kalaan?

Viime kuussa (vai sitä edellisenä? En muista, nyyh!) Vaasaan kuitenkin avattiin vegaaninen lounasravintola Vegana, joka kyllä oli pakko päästä testaamaan. Alun ennakkoluulot selätettyäni sain kuin sainkin aikaiseksi rohkaistua itseni kokeilemaan Veganan pöytien antimet ystäväni Sarahin seurassa viime perjantaina ja täytyy kyllä sanoa että ei kaduta YHTÄÄN.

Ennen kuin päästiin edes linjaston päähän maksamaan lounaamme (9,50e normaalihinta, opiskelijakorttia vilauttamalla 8,50e) unohduin katsastamaan pienimuotoisen kauppanurkkauksen, joka piti sisällään kaikenlaisia vegaanisia luomuvermeitä, kikherneitä ja soijasuikaleita, maidon korvaavia luomujuomia ja jänniä Cheezly-kiekkoja!

Ja ruoka oli hyvää. Niin hirvittävän hyvää etten ehkä kestä. Syömishäiriöisen pesunkestävästä ruoka-ahdistuksesta huolimatta ladoin lautaselleni jos jonkinmoista sorttia salaattia ja lisuketta, pääruoasta puhumattakaan ja suureksi järkytyksekseni jaksoin syödä kaiken. Oon aika hiukan ylpeä itsestäni.

Koska kyseessä on lounasravintola, menu vaihtuu päivittäin. Vegana on auki liki kaikkina päivinä (paitsi lauantaina) lounasaikaan ja tila on suuri ja valoisa. Sanoinko jo, että ruoka oli ihan älyttömän hyvää? No kun se oli! Meitä hemmoteltiin perjantaina falafelpiirakalla ja kukkakaalifileillä. Voi kun vois joka arkipäivä syömässä tuolla.

Bottom line is: menen uudestaan. ASAP.

Huh, sainpas tämän ulos systeemistä. Jos asutte Vaasassa, käykää Veganassa. Jos tulette käymään Vaasassa, menkää syömään Veganaan! Palaillaan piakkoin ruoka-aiheisen merkinnän merkeissä, eilen oli meinaan taas niin mielenkiintoinen päivä Inkerin kokeellisessa keittiössä että se jos jokin vaatii kyllä ihan oman blogimerkintänsä. Ta tah!