Inkerin kokeellisesta keittiöstä päivää.

Olen jatkuvasti törmännyt erilaisissa blogeissa ja ruoanlaitto-ohjelmissa sekä lehtiartikkeleissa raakaruokavalioon, joten siitä on väkisinkin tullut tietoiseksi. Tietoisuuteni siitä ei vielä kovin suuri ole, mutta sen kokoinen kuitenkin, että aihepiiri on alkanut kiinnostaa pakostakin. Raakaruokajuttujen ohessa olen myös kuullut/lukenut juttuja taivaallisen maukkaista vietnamilaistyylisistä "kevätkääryleistä" ja kun lukaisin niistä myös Ulrika Bacherin blogista niin pakkohan niitä oli päästä kokeilemaan. Koska oikeasti. Hyvät raaka-aineet - what could possibly go wrong? Ja näyttää niin hyviltä! (Siitä viis, että laadukkaat kamerat saisivat homeisen porkkanankin näyttämään herkulliselta.)

Rohkeasti siis tuulta päin ja rinta rottingilla testaamaan vietnamilaishenkisiä makuelämyksiä! Viime viikolla uskaltauduin luokkatoveri henkisenä tukenani paikalliseen aasialaiseen kauppaan etsiskelemään riisipaperilevyjä. Löytyi, olivat edullisia ja käyttöohjekin helppo. Mukava englantia haasteleva myyjä jätti niin leppoisan kuvan kaupasta, että lupasin jo itselleni palaavani sinne vielä lähiaikoina.

Lauantaina noudin kaupasta loputkin tarvittavat välineet tätä elämää ihmeellisempää ruoanlaittokokemusta varten erilaisia rullavariaatioita silmällä pitäen, joiden tärkeimmäksi elementiksi näytti muodostuvan korianteri. Myöhemmin illansuussa samana päivänä pari caipirosca-tyylistä drinksua nautittuani sulkeuduin keittiöön pilkkomaan vihanneksia vielä intoa täynnä ja sain miehenkin avustamaan riisilevyjen kanssa. Niinkin helpolta kuulostava operaatio kuin "upota nopeasti kuumaan veteen ja sen jälkeen kylmään" osoittautui kaikesta huolimatta haastavaksi siinä vaiheessa kun sulla on kädet avokadossa ja korianterisilpussa ja yrität samalla repiä limaisia riisilevyjä auki ilman, että rikot niitä. Kiehuvaan veteen dipatut riisilevyt muistuttavat erehdyttävästi kondomia sekä ulkonäöltään että tuntumaltaan, mutta tätäkin tosiasiaa uhmaten käärin huikeat seitsemän rullaa, jotka olivat toinen toistaan rumempia.

Kaipa meikäläisellä oli jotenkin niin vahva visio ja käsitys siitä, että ruoka olisi taatusi maukasta ja sellainen makuelämys, ettei muusta väliä, ettei edes annoksen epämääräinen ulkonäkö sitä mielikuvaa haalistanut. Soijakastike- ja riisiviinietikkasekoitus käden ulottuville ja sittenpä päästiin maistelemaan!

Ei lisättävää.

Muita raakaruoasta, blogeissa jaettavista resepteistä tai vietnamilaishenkisestä sapuskasta innostuneista?