Vuosi 2012.

1.Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et koskaan aiemmin ole tehnyt?
- Osallistuin NaNoWriMoon ja sain kirjoitettua yli 50000 sanaa! Pääsin myös yliopistoon.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö lupauksia seuraavalle vuodelle?
- Olin näemmä aikonut opetella soittamaan ukulelea, mutta eipä hirveästi tullut otettua sitä edes pakkauksesta ulos, eh... Hävettää, mutta en kyllä halua luopuakaan siitä, sillä haluan edelleen oppia soittamaan - heti kun aikaa ja innostusta on riittävästi. Ja joo, ajattelin mä tehdä lupauksen seuraavallekin vuodelle, sen klisheisimmän (ei tipaton tammikuu vaan se toinen, hahah), eli lopettaa tupakoinnin... En halua yhtäkkiä huomata että olenkin tupakoinut kymmenen vuotta. Kuusi ja puoli lienee ihan riittäväti.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei kukaan superläheinen, mutta yksi taidekoulukaveri sai muutama viikko/kuukausi sitten esikoisensa ja koska rva V:llä on mun sydämessä aina ja ikuisesti oma paikkansa niin siksi tämän tässä mainitsen. Oon niin onnellinen heidän puolestaan!

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei "läheinen" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta perheenjäsen, jonka kanssa en ole enää vuosiin ollut läheinen. Isäni kuoli juuri joulun alla.

5. Missä kaupungeissa kävit?
- Apua, hmm. Vaasaa ei varmaan lasketa kun asun siellä, mutta Rajamäellä, Riksussa, Hyvinkäällä, Klaukkalassa, Loimaalla, Turussa, Tampereella, Kööpenhaminassa...

6. Mitä sellaista haluaisit seuraavalle vuodelle, mitä sinulta puuttui vuonna 2012?
- Opiskelumotivaatiota, koulumenestystä. Aikaa ja taitoa tasapainottaa se nykyinen aikamäärä tasapuolisesti kaikelle (miehelle, harrastuksille, koululle).

7. Mikä päivä vuodesta 2012 säilyy muistoissasi, ja miksi?
- 29.8. oli ensimmäinen päiväni yliopistossa. 21.12. veli soitti ja kertoi faijan kuolleen.

8. Mikä oli vuoden suurin saavutuksesi?
- Toistelen nyt ensimmäisen kysymyksen vastausta, mutta NaNoWriMo ja yliopisto.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
- Eäh, mikähän se olisi... En vieläkään osaa käyttää rahaa järkevästi, ja toki ensimmäisen syyslukukauden kehno koulumenestys harmittaa.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
- Taisin olla keväällä saikulla muutaman päivän kuumeen ja flunssan takia, mutta ei mitään sen kummempaa onneksi.

11. Mikä oli paras ostamasi asia?
- Haha, hitto. Ei tule mieleen mitään parasta ostamaani asiaa. Talvitakin taisin ostaa kirpparilta keväällä, se oli kyllä ehkä paras. Toki uusi töllötin tuli ostettua myös, sekä uusi pölypussiton imuri, joka on vielä tuloillaan mutta luultavasti myös paras ostos mikä miehen kanssa yhdessä tämän vuoden puolella tehtiin.

12. Mihin rahasi enimmäkseen kuluivat?
- RUOKAAN. Kirpputoreihin.

13. Mistä innostuit todella?
- Kirjoittamisesta!

14. Mikä kappale muistuttaa sinua vuodesta 2012?
- Olen tylsä ja sanon ettei mikään. :I Ei oikein ollut mitään yhtä tiettyä biisiä, olen kuunnellut loppujen lopuksi aika vähän musiikkia tämän vuoden aikana.

15. Viime vuoteen verrattuna, oletko
i. iloisempi vai surullisempi?
- Alkuvuosi oli hankala, joten olin kai surullisempi kuin mitä edellisenä vuonna, joskin loppuvuotta kohti olen ollut kyllä paljon iloisempi.
ii. laihempi vai lihavampi?
- Lihavampi. :I
iii. rikkaampi vai köyhempi?
- Köyhempi, lähinnä elämäntilanteen muutoksista johtuen.

16. Mitä olisit toivonut tehneesi enemmän?
- Lukeneeni, piirtäneeni, kirjoittaneeni.

17. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Syöneeni, katsoneeni elokuvia, haha.

18. Miten vietit joulusi?
- Kotosalla miehekkeen ja kissapoikien kera, joskin piipahdettiin sitten myös anoppilassa ja appiukkolassa.

19. Rakastuitko vuonna 2012?
- Mitäs tässä nyt enää rakastumaan menisi kun olen jo tuon rakkauspakkauksen (haha hyi mikä sana) nalkittanut onnistuneesti.

20. Montako yhden illan juttua?
- Ks. edellinen vastaus!

21. Mikä oli paras TV-ohjelma?
- Huutokaupan metsästäjiä katseltiin aika paljon, hyi... Breaking Bad oli myös aikamoisen koukuttava löytö.

22. Vihaatko ketään ketä et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
- En. Olen lempeä hippi enkä vihaa ketään.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Jack Kerouacin Dharmapummit!

24. Mikä oli paras musiikillinen löytösi?
- Hmm, Jätkäjätkät. I Fight Dragons oli myös superjees, samaten Punchline.

25. Mitä halusit ja sait?
- Ulkomaanmatkan (Köpis), nojatuolit, lisää kirjoja ja tatuointikoneen. B--)

26. Mitä halusit muttet saanut?
- Kirjahylly! Jäi vieläkin uupumaan, huh. No, ehkä ensi vuonna...

27. Mikä oli paras näkemäsi elokuva?
- Äkkiseltään tulee mieleen Grave Encounters. Joo, se.

28. Miten vietit syntymäpäiviäsi ja kuinka vanha olet?
- Synttäreitä en juurikaan viettänyt, aloitin sinä päivänä opinnot yliopistolla joten siinä lienee ollut ihan tarpeeksi. 28 vuotta kilahti lasiin, huh.

29. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mielekkäämmän?
- Irlanninmatka. B--)

30. Miten kuvailisit pukeutumistasi vuonna 2012?
- Enemmän kirpparivaatteita, enemmän luonnonläheisiä värejä. Olen selkeästi hippiytymässä omalla tavallani...

31. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Kissat ja kirjat.

32. Ketä julkisuuden henkilöä ihailit eniten?
- Sara Fabelia.

33. Mikä poliittinen tapahtuma kosketti sinua eniten?
- Ei mikään. En juurikaan seuraa politiikkaa. Tosin kävin äänestämässä pressanvaaleissa toisella kierroksella, se sitten kai?

34. Ketä ikävöit?
- Veljiäni ja ystäviäni ja tietty miestäni aina kun käväisin reissussa toisella puolella Suomea.

35. Kuka oli paras uusi tuttavuutesi?
- Parit mahtavat muikkelit tuolta yliopistolta! Ja tietty tuo vakitatuoijaksi päätynyt jantteri, heh.

36. Kerro arvokas elämänohje jonka opit vuonna 2012?
- Olen hyvä just tällaisena.

Pari kysymystä jätin pois koska en kerta kaikkiaan jaksa vaivata päätäni muutamilla asioilla haha, joten tämmönen tylsä kuvaton tekstipläjäys vielä vuoden viimeiseksi merkinnäksi. Palataan asiaan ens vuoden puolella, kattokaa ku muut ampuu raketteja taivaan tuuliin ja säästäkää rahojanne!

Joulun jälkipyykki.

Sain muuten ihan huikeita lahjoja jouluna (kaikki eivät ylläolevassa kuvassa)! Olin ollut ihan superkiltti ja nyt tekee hurjasti mieli jakaa tännekin vähän että mitä sieltä lahjakääröistä oikein paljastui.

Jouluhan ei ole joulu eikä mikään jos ei dvd-kokoelma kasva, heh. Mies ilahdutti mua haileffoilla (Mega Shark vs Giant Octopus, Shark Attack 1&2) sekä kauan kaipaamallani kokoelmaboxilla Komisario Palmuja! Myös käly ja anoppi muistivat muutamilla elokuvilla, ihanaa et suku tietää että ilahdun kauhuleffoista, hehe.

Kun kuulin et Lumene oli alkanut tehdä Rovion Angry Birdseistä oman saippua/vartalovoidesetin niin tavallaan ensin ihan vain vitsillä alkoi tehdä mieli kokeilla jotain niistä. Käsirasvan mä sit sain, ja sitä varmaan eniten olin kaipaillutkin ja aijettä miten tykkään. Mustikkaista, imeytyy hyvin jne. Jotenkin Angry Birds on meidän taloudessa nyt SE juttu, enkä ole varma että onks tää vieläkin joku vitsi vai mikä, mutta onhan noita tuotteita kertynyt kaikenlaisia... :'D Miehelle annoin nimittäin lahjaksi mm. Angry Birds -sukkia ja bokserit, haha.

En ole mikään korujen suurin ystävä, mutta tämä oli kyllä ihan spot on... Mies oli nähnyt kun nypläsin tätä jossain ja käynyt sit hakemassa sen mulle toisella kerralla kun en ollut mukana. Sirot hopeiset korut on niitä ainoita mistä tykkään ja tietty neliapila muistuttaa mua nimenomaan Irlannista, joten ei voi mennä vikaan tällä! Nimim. "En ota tätä ikinä pois!"

Viimeisestä paketista paljastui tiiliskiven painoinen The Walking Dead -sarjakuva-albumi ja ihihi oon ihan mielettömän innoissani tästä! Olen pitkään halunnut päästä lukemaan tuota, koska vaikka fanitankin sitä tv-sarjaa koko sydämestäni niin silti kiinnostais perehtyä alkuperäiseen teokseenkin. Nyt mulla sit on, tuosta piisaa luettavaa toviksi! Ehkä synttärilahjaks saan sen jälkimmäisen opuksen, who knows, who knows!

Sain kanssa huikean valkoisen hupparin, mutta siitä mulla ei ole muuta kuvaa kuin kännykässä ja koska Rajamäelle lähtiessäni unohdin ottaa sen pahuksen piuhan mukaan niin jäänee siis ens kertaan, heh. Olen täällä ollut torstaista asti ja vuodenvaihteen yli olis tarkoitus notkua nurkissa muhjuamassa, jonka jälkeen palaudun takaisin Vaasaan. Koulukin jatkuu vasta 7.1. että ehdin kotonakin vielä lomailla lisää ja päivittää blogin täyteen kissakuvia, joita olen koko tähänastisen reissuni ajan napsinut liki hysteerisenä, heh.

Mitäs te saitte lahjaksi? Tuliko mieluisia juttuja?

No sitä joulua.

Aatto on takana, vielä on Joulupäivä edessä. Eilen sukuloitiin anoppilassa, tänään appiukkolassa (voiks noin ees sanoa?) ja nii. Jos multa joku kysyis että mitä mulle kuuluu niin en varmaan osaisi vastata, kun sain perjantaina sen sortin uutisia, että kaikkosivat kyllä joulufiilikset ihan täysin. Olosuhteisiin nähden menee kyllä ihan hyvin ja aviomies ollut ymmärtäväinen ja niin. Kirjoitan tästä lisää sit kun pystyn, mutta nyt saatte tyytyä kuviin.

Aaton aattona katseltiin Netflixistä joululeffoja, mm. ysäriklassikko Jingle All the Way. Aijettä.

Poikkeuksellisesti avattiin lahjat jo aaton aattona. Tai no okei, odotettiin me että kello oli yli puolen yön eli periaatteessa oli jo jouluaatto, mut silti! Olin ollu näemmä superkiltti kun tuli niin paljon lahjoja.

Eilen vietettiin useampi tunti tosiaan anoppilassa ja siellä jo sapuskoitiin vähän noita perinteisiä jouluruokia (lue: limppua ja laatikoita), mutta pitihän sitä kotonakin nyt sit vielä safkata kunnolla. Oli muuten paras jouluateria muutamaan vuoteen, namm.

Tietty laatikot, sienisalaattia, herneitä (....... ne on mulle jouluruokaa, ollu ihan lapsesta saakka!), leipäjuustoa aka narskujuustoa, tofukinkkua ku seitania en osaa/uskalla kokeilla tehdä, ja rosolli ja maksaton maksalaatikko tästä nyt vielä uupuu, mut niitäkin oli. Syöty: on.

No tässä ny vilahtaa yks joululahja, jonka Viski omi täysin. Tuo punainen juttu mihin nassikka on itsensä käärinyt (se tunki itsensä hihaan ja lymyili siellä kehräten hyvän tovin) on slanket, peitto hihoilla. NIIN. LÄMMIN. Nukun sen kanssa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Jatkoa seuraa.

Loma.

Lupasin itselleni - tai pikemminkin vannotin itseäni että päivittäisin blogia heti kun mun joululoma alkais. No, tänään oli syyslukukauden viimeinen tentti ja virallisesti mun joululoma on nyt sit alkanut ja ei voi käsittää tätä väsymyksen määrää. En osaa oikein ees olla iloinen loman alusta, jatkuvasti sellainen olo etten tehnyt tarpeeksi ja yrittänyt riittävän hyvin ja äh. Koskaan ennen - ei edes lukiossa - ole ollut tenttiin lukeminen niin nihkeetä ja hankalaa kuin mitä tuohon tämänpäiväiseen ja sen tasoista oli mun esseevastauksien kirjoittaminenkin... Pohjoismaiden mediarakenteista laskettelin sivun verran jotain liirumlaarumia ja koko ajan yritin muistella että koskas se viimeinen tenttimiskerta olikaan, koska tunne siitä etten pääse läpi tosta tentistä on niin vahva. Tentin jälkeen opiskelutoverin luo juomaan pari kupillista kahvia ja maisteleen Siwan suklaamuffinsseja ja hetken aikaa oli helpottunut fiilis, kunnes sit sain kuulla kielentutkimuksen kurssinumeron ja voi muna että kismittää. Meni se läpi mutta vain rimaa hipoen joten sitäkin tenttiä kutkuttais vähän käydä kokeilemassa uudelleen sit helmikuussa. Mut katsotaan nyt.

Kaiken kaikkiaan oon hurjan pettynyt itseeni. Ei riitä, että pääsin yliopistoon sisälle, nyt pitäis vielä menestyä. Mielessä pyörii jo erilaiset tavat kehittää opiskelutapojani toimivimmiksi, eri asia sit onkin kuinka tämä toteutuu käytännössä... Totta kai kurssit jotka kiinnostaa menee kuin vettä vain, mutta kun perfektionisti minussa vaatii että kaikista paukahtais vähintään sitä nelosta. Huh hoh, ei oo helppoo. Kieltämättä pari kertaa käynyt mielessä ajatus että onkohan tää nyt sit kuitenkin liian iso pala mulle, mutta pois se minusta. Parhaani teen. Eikä se nyt maailmanloppu ole jos joku tentti meniskin vähän penkin alle.

Viikonloppuna tenttiin lukemista enemmän mua huvitti istua sohvalla pelaamassa miehen kanssa Little Big Planetia, syödä epäterveellisesti ja kyylätä sivusta ekan Monkey Islandin läpipeluuta ja The Walking Deadin parin seuraavan chapterin läpikahlausta. Aamuisin huvittais vaan nukkua mutta takapihalla päivittäin könyävä lumiauto kolisee niin, ettei tämmönen herkkäuninen hippiäinen pysty uinailla rauhassa. Oon aika kateellinen niille jotka ei tahdo herätä mihinkään häiriöääneen. Nyt huvittais katsoa Breaking Badia ja Harper's Islandia ja tuntitolkulla kauhuleffoja ja lukea lukea lukea mut ehkä tyydyn tältä illalta vaan korkkaamaan yhden siiderin ja todennäköisesti nukahdan jo ennen kymmentä tähän sohvalle. :I

Merkitys samaistetaan ihmismielen konstruoimiin rakenteisiin.

Oho, näemmä oon ihan tyytyväisenä istunut näiden kuvien päällä mitkä viime viikolla jo napsin ihan vain siksi, että olis jotain kivaa laitettavaa blogiin. Kuinkas sit kävikään, jaa-a.

Oon onnistunut nyt sit kuitenkin stressaantumaan mm. Discourses in Spoken Englishin loppuesseestä ja kahdesta viimeisestä tentistä, joista toinen on tänään (Johdatusta kielentutkimukseen -luentokurssia koskien) ja viikon kuluttua tiistaina olis vielä viestinnän tentti. Esseen deadline oli ja meni eilen ja sain mä jotain kyhättyä kasaan, mutta en ole siihen kyllä yhtään tyytyväinen... Harmittaa, mutta toisaalta oon helpottunut, sillä ainakin se on nyt tehty ja aina voin kirjoittaa sen vielä uudestaan, kun on kaksi deadlinea vielä tiedossa, mikäli mielin nostaa numeroa. Ja kyllähän mä mielin.

Ja mitä tapahtuikaan sille jalolle aikomukselleni skarpata opiskeluiden kanssa? No Netflix! Ja yleinen saamattomuus! Nolottaa. Ainoastaan luentomateriaaleja olen saanut luettua ihan siedettävän verran, mutta kirja on jäänyt mulle aika lailla tuntemattomaksi, ja siitä saan syyttää ihan vain itseäni. Ei auta tekosyyt eikä itku markkinoilla! Vielä on sentään se viestinnän tentti johon taas lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että valmistaudun ainakin vähän paremmin kuin mitä tähän. Joo-o. Varmasti.

Viikonloppuun mahtui yllättäen taas runsaasti Netflixiä, illanistumista miehen kaverin luona, turhanpäistä ihmissuhdedraamailua (joka nyt on jo onneksi selvitetty, huh), ravioleja, yleistä tuskastelua ja tatuointeja. Ei kai siis mikään ihmekään etten ole ehtinyt lukea, vai mitä!

Joulu, niin joo, sekin, pitäis jaksaa kaivaa jouluvalot kellarista! Kai ne edes on siellä. Mies just eilen huomautti että eihän meillä viime vuonnakaan ollut jouluvaloja laitettuna, kai se aatteli että miks nytkään vaivautua, heh. Valtaosa joululahjoista on ostettu ja pakattu, joulukortit on 97% kaikki kirjoitettu ja enää vain joulumerkkejä ja postittamista vailla! Ja kattokaa nyt, kun innostuin ihan hankkimaan meille (kirpparilta) kynttelikön keittiöön:

Tietysti se sit hajos heti seuraavana päivänä, jonka jälkeen kävin ostamassa uuden (kirpparilta), eli kuvassa esiintyvä kynttelikkö ei ole sama kuin mikä meidän keittiössä tällä hetkellä on. :I Mutta ainakin tämä nykyinen toimii. Ainakin toistaiseksi.

Koskahan musta tuli joulukorttien himokirjoittaja? Olen mä niitä kai joka vuosi lähettänyt aina muutaman, mutta tämä taitaa olla joku ennätys, eh... Muistan kun nuorempana aina kirjoitin äidin puolesta kaikki sen joulukortit kun se ei itse siihen pystynyt ja olin aina ihan superkyllästynyt ja nurisin että ku käsi väsyy ja voi ei kamalaa. Nyt oon sit itse kirjoittanut (ja valtaosaan korteista taisin jopa piirtää jotain, eh...) liki 20 kpl jouluisia postikortteja ja murehdin, että kuka äidin kortit nykyisin kirjoittaa kun mä oon täällä näin kaukana enkä voi olla sille apuna!

Loppuun vielä pari teaseria liittyen varhaiseen joululahjaani, HMM!

Joo, kai mun on pakko koettaa vielä kerrata sitä tenttiä varten... Sen takia mä kuudelta alunperin heräsinkin. :I Palataan asiaan kunhan stressitaso laskee!

Voimabiisihaaste!

Oon aina ihan täpinöissäni ja otettu kun joku joskus keksii haastaa mut tekemään jotain! Tällä kertaa Missing Piecesin nonna haastoi mut listaamaan kolme nk. voimabiisiä. Hirveän hankalaa valita vain kolme biisiä, mutta katsotaan!

Säännöt kuuluvat seuraavanlaisesti: "Listaa kolme(3) omaa Voimabiisiä. Kappaletta jotka saa hyvälle mielelle. Josta saa energiaa ja nimenomaan positiivista energiaa. Biisit jotka saa tanssijalat pakostakin hyppimään. Kerro pienellä tekstinpätkällä biisistä, miksi juuri se. Jaa kavereille ja haasta kolme(3) bloggaajaa listaamaan omat Voimabiisinsä.

Huom! Kyse ei nyt kuitenkaan saa olla pelkästään hyvästä biisistä, mitä on kiva kuunnella, vaan nimenomaan biisistä josta saa voimaa. Biisistä, joka nostaa sut taas jaloilleen ja saa huomaamaan, että Elämäähän tämä vain on." Eli ei siis mitään ihansamatääonihanhyvä -biisejä, vaan oikeesti sellasia joita palaa kuuntelemaan kun on paska fiilis, biisejä joista tavallaan saa voimaa.

Ei sit mitään toivoakaan että saisin nämä johonkin paremmuusjärjestykseen, but here goes...

Pyhimys: Talvipuutarha

No ok, suomiräppi on mulle pahe. Mut ei ihan mikä tahansa suomirap, vaan sellaset artistit, joiden lyriikat on oikeesti taidetta eikä mitään liibalaabaa, et niitä sanavalintoja ja vertauskuvia on vähän mietitty eikä vaan lätkitty sanoja toisen perään et "kunhan nyt jotain". Talvipuutarha on vaan niin lohdullinen ja rakastan sitä mielenmaisemaa mikä mun silmien eteen maalautuu biisin edetessä pitkästä alkuintrosta toistuvaan kertsiin myöten.

Flogging Molly: Float
Mulla on vähän kumma tapa saada voimaa kaikista melankolisista ja vähän angstisistakin biiseistä. Ehkä se on se yks säkeistö siellä loppupuolella on se voimanlähde, minkä takia kuuntelen tätä biisiä toistolla vieläkin usein.

A Day To Remember: All I Want
Tää nyt on vähän tylsästi sanottu, mutta tämä biisi puhuu omasta puolestaan. Oli vaikeeta valita vain yksi ADTR:n biisi, koska bändin tuotannosta iso-osa on mulle sellasia voimaa antavia biisejä...

Ja sit! Paras osuus! Koskaan ei ole ollut ihmisten tagittaminen näin kivaa!
Nakki listata omat voimabiisit TOP3 lankeaa siis Lintulle, Emiliyalle sekä Iiahille. Enjoy!

Viime kuun parhaat.

Mun oli tarkoitus tehdä tämä marraskuun puolella ja sit se vaan jotenkin unohtui, mutta onneksi ei ole liian myöhäistä, hehe.

Viime kuussa parhautta oli ehdottomasti...

1. Jyväskylän reissu + Neil Gaiman: sain pitkästä aikaa luettua jotain muutakin kuin koulujuttuja, jes!

2. NaNoWriMo - osallistun taatusti uudestaan ens vuonna!

3. Filosofian tentin onnistuminen! Stressasin ihan älyttömästi sitä ja sit se menikin ihan parhaalla mahdollisella tavalla, huh. Tämä oli mulle iso juttu siksi, että kyseessä oli eka nk. "iso" kurssi ja eka numeroarvosana ja vitsit miten iloinen ja yllättynyt oon tästä! Nyt sit kohti seuraavia tenttejä ja haasteita, hui.

4. The Secret of Monkey Island: Special Edition!

Mies osti tämmösen pleikkarille ja koska oon ollut aina superhuono videopelinörtti vaikka olenkin osani videopeleistä pelannut, niin en kaikesta huolimatta ole pelannut näitä. No niinpä! Ensimmäistä olen pelannut jo yli puolet, vielä on kesken, mutta enköhän jossain vaiheessa malta pelata loppuun. Ihan tajuttoman vaikeeta, mutta vitsit miten mahtavaa dialogia! Parasta on, että vaikka tossa on ihan uudet grafiikat väännetty, niin nappia painamalla pystyy vaihtamaan sen perinteisen pikselimoodin päälle. Huikeeta.

Monkey Island -kuvat löytyivät Googlesta.

5. Netflix.

Meillä on ollut Netflix käytössä nyt viikon ikään kuin koeajalla ja siis... oon ihan koukussa. Tämän viikon aikana on tullut katsottua about sellaiset 30+n elokuvaa/dokkaria/standup-keikkaa. En osaa lopettaa, yhy!

6. Toinen veljistäni ja yksi yhteinen kaveri kävivät meidän luona kylässä 16.-18.11. ja se oli huikeeta, heh. Ei tosiaan tehty mitään kummempaa, pelattiin videopelejä (tai no, pojat lähinnä pelas), katsottiin muistaakseni yksi leffa, mutta mikäs sen mukavampaa. Ei aina tartte tehdä mitään erityislaatuista tai spessua.

The Impossible Game oli aika kovassa kulutuksessa tuona kyseisenä viikonloppuna. 41 yrityskertaa oli vielä aika pieni numero siihen, mitä se myöhemmin tuli olemaan... Raivostuttavan koukuttava. :'D En kokeillut itse, mut seurasin sivusta, josta kykenin tämän johtopäätöksen vetämään, haha.

(Hungry Giraffe oli kans sellainen, mitä tuli pelattua aika paljon tuona kyseisenä viikonloppuna, eh...)

7. Hankin uudet kengät!

No onhan tää aika tylsää mainita joku tämmönen, mutku sattuvat nyt vaan olemaan ihan hiton kivat ja lämpimät kengät!

JOULUKUU, nyt on hei joulukuu! Ostin (tai no ok, mies maksoi, hehe) ekologisesti joulukalenterin kirpparilta, koska löytyi halvalla jee ja tykkään tommosista pöljistä kuvakalentereista missä luukuista paljastuvat kuvat "maastoutuvat" maisemaan, heh.

No joo, se on joku viime vuoden partiolaisten kalenteri, eli ei ehkä ihan osu adventtiluukut kohdilleen, mutta ei se haittaa! Ja huom huom huom: partiolaisten kalentereissa on usein luukkuja marraskuun vikoillekin päiville, siksi noita on auki useampi kappale! En oo ollut malttamaton, siis!

Asiaankuulumaton kissakuva on aiheeseen kuulumaton, mutta mainitsemisen arvoinen: pojat harvoin mahtuu nukkumaan vierekkän esim. samalle nojatuolille, koska se menee aina tappeluksi ja johtaa lopulta siihen, että Vili pakenee rääkyen paikalta. Olin kännykän kanssa heti tietty sit sohimassa kun pyörylät torkkuivat eilen sulassa sovussa vierekkäin. Ah, mun vauvat.

Olen törmännyt todella monessa blogissa nyt siihen Naked Truth -haasteeseen, joka vissiin on aika muodikasta ja kantaakinottava tavallaan, enkä oikein ole osannut muodostaa minkäänlaista mielipidettä koko asiasta. Toisaalta olen halunnut osallistua, toisaalta taas en, koska olen melko turhamainen ja ajatus siitä että julkaisisin meikittömän kuvan pärstästäni blogissani tuntui aika epämukavalta. Mut sehän se pointti taiskin olla. En mä viitsi jaaritella aiheesta sen kummemmin, anteeks kuitenkin siitä, että tämä on tämmönen kännykkäkameralla otettu kuva. Ehkä se on jonkun mielestä huono asia koska onhan toi nyt aika suttunen ja epätarkka omg mutta osanotto kuitenkin. Ja jos ei kelpaa, niin olkoot sit päivän pärstä -otos. Joo. Nii.

Mjaa, mitähän muuta, hmm. Täällä on ihan pahuksen kylmä, lunta ei oo juuri laisinkaan. Eilen sateli vähän, sais tulla lisää!

Kyllä kyllä. Sellaista. Tulipas pitkä ja tarpeeton merkintä, hehe. Tuntui vain siltä, että pitäis vastapainoksi sille eilisiltaiselle jutulle postata vähän jotain hölmöä ja kevyempää, joten tässäpä siis sitä. Nyt mä raahaudun aamun ensimmäiselle tupakalle - oon onnistunut nappaamaan flunssan itselleni, mutta en ole vielä niin kipeä, ettäkö jäis tupakat polttamatta (sitä mä vähän niinku oon toivonu tässä!) - ja jos vaikka sit sais vähän koulujuttujakin katseltua.

No regrets.

Puhuttiin tuossa irkissä just parin kaverin kanssa siitä, kuinka vissiin nyt olis pitänyt tulla maailmanloppu Mayojen tai joidenkin mukaan ja siitä, mitä kukin tekisi jos tiedettäis että maailma on loppumaisillaan. Että mitä sitä vielä kiirehtis tekemään ennen kuin kaikki on ohi. Toki ihan ensimmäisenä kyynikko ja skeptikko sisälläni nosti päätään ja ajattelin oitis, että mitä järkeä tehdä mitään, kun ei siitä jäisi kuitenkaan mitään näyttöä tai muistoa jäljelle, ei ketään ketä muistais että olen tehnyt jotakin hienoa tai jännittävää tai uskomatonta. Tietysti sain heti moitteita siitä, että mistäs minä voin tietää ettei kuoleman jälkeen muka ole elämää, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, ettei mulla suoranaisesti ole mitään tarvetta tehdä, nähdä tai kokea mitään tuollaisessa kuvitellussa tilanteessa. Kyllä mä varmaan lähtisin esim. kuumailmapallolennolle jos mulle siihen tilaisuus tarjoutuisi, mutta ei se ole mulle mikään sellainen must do -asia, joka olisi ehdottoman pakko kokea tai muuten elämäni ei ole ollut minkään arvoista. Ei musta tekemämme asiat tai omistamamme tavarat arvota elämiämme, ei niiden pitäis olla mikään arvostuksen mittapuu. Toki mietin usein että kun tuntuu siltä etten ole saavuttanut elämässäni mitään, kun ei ole perhettä, ei ammattitutkintoa, omistusasuntoa tai edes omaa autoa (saatika ajokorttia, mind you), ei vakituista työpaikkaa tai yhtään mitään tuommoista, mutta ei sekään arvota mua tai elämääni. Mä olen ehtinyt nähdä vieraita maita muutamia kappaleita, käydä roadtripillä Suomessa, käynyt teatterissa ja valvonut ulkona koko yön, juonut muistini (kerran!), istunut urheiluauton kyydissä ja kulkenut monensadan kilometrin matkan moottoripyörän kyydissä, saanut kokeilla ajaa moottorikelkkaa, asunut monessa eri kaupungissa ja opiskellut monia eri aloja, jotka kaikki ovat vain lisänneet kokemuksiini ja elämyksiini. Olen opiskellut vieraita kieliä ja päässyt yliopistoon, käynyt teatterissa, cosplayannut, larpannut ja nähnyt millaista meininki on helluntaiherätyksen iltahartauksissa. Olen osallistunut katolisen kirkon sunnuntaisaarnaan, ollut tatuoitavana ja ottannut nännilävistyksen kaverin kaverin vessassa, kääntynyt kasvissyöjäksi ja kirjoittanut ensimmäisen vedoksen kirjasta. Oon varmasti tehnyt paljon kaikenlaista muutakin, mutta nämä nyt tuli äkkiseltään mieleen.

Totta kai ihmiset kokevat asiat eri tavalla ja varmasti moni noista edellä listaamistani asioista on ihan pffft-peruskauraa monen teidän mielestä. Mutta just ne ihan kaikista tylsimmätkin ja tavallisimmatkin asiat ovat kokemisen arvoisia. Kaikki kokemukset ja teot ja ihmiset keitä me tapaamme ovat vain plussaa kaikkeen siihen, mitä me nyt jo olemme tähän päivään mennessä kokeneet, ja juuri ne asiat ovat tehneet meistä sitä mitä me nykyisin olemme. Tietysti elämään mahtuu paljon sellaista, mikä ei ole niin mieluisaa ja sitä tulee ajatelleeksi, että onpas taas aikamoista kuraa kaikki mitä kohdalle osuu, mutta mä taidan pohjimmiltani olla aika tyytyväinen silti elämääni, vaikka välillä ruikutankin turhasta ja kaipailen jotain maallista materiaa tai mitä vaan. Mä olen tyytyväinen: mulla on rakastava aviomies ja (vuokra-)asunto, joka tuntuu kodilta; kaksi mahtavaa kissalasta, perhe jota rakastan, katto pään päällä ja ruokaa jääkaapissa, sekä saan tehdä sitä mitä haluan. Joo, on tää aika jees. Mutta en mä sano, että ok, tää oli nyt tässä, koska niin ei ole. Oon varma, että tuun vielä kokemaan kaikenlaista jännää, näkemään ihmeellisiä ja hienoja asioita ja tapaamaan uusia, mielenkiintoisia ihmisiä. Kyllä mä ihan avoimin mielin tulevaisuuteen suhtaudun.

Mitenkäs te? Oletteko tyytyväisiä, vai vieläkö on hirveästi nähtävää ja koettavaa? Mitä te tekisitte jos saisitte kuulla että maailma loppuu esim. kuukauden kuluttua?

Nysse on loppu.

NaNoWriMo minun osaltani siis. Käytännössähän on vielä aikaa kirjoittaa 30.11. asti, mutta minä rykäisin tuon loppuun viime lauantaina, heh. Muutenkin oli tarkoitus kirjoittaa se loppuun mahdollisimman "etuajassa" ihan vain siksi, että tunnuin keskittyvän siihen niin hurjasti, että oli vähällä muu elämä jäädä aivan retuperälle. Eniten olin ehkä huolissani siitä, että yliopisto-opiskeluni kärsisivät kirjoittamisesta, mutta toisaalta minulla oli vain kiire näyttää (itselleni? Muille?), että minä todellakin kykenisin viemään tuon projektin loppuun, enkä uskaltanut hirveästi löysäillä kirjoittamisen suhteen. Mutta nyt se on tehty, ja voin kaikessa rauhassa keskittyä syyslukukauden loppurutistukseen, ahh. Heti 26. pvä eli maanantaina mulla oli filosofian tentti, joka oli ensimmäinen tenttini opiskeluideni aikana ja voin sanoa, että jännitti!

Viski auttoi mua opiskelemaan filosofiaa viime lauantaina - siis ennen kuin päätin kirjoittaa maratonina 4000 sanaa putkeen valkkaripullon kanssa, eh.

Ihan hädässä kertailin vielä tenttiä edeltävällä luennollakin noita juttuja, heh. Luettavaa oli tuo päällimmäinen kirja tuossa ja iso pino luentomateriaaleja, mutta yksinkertaisemmaksi osoittautui selata läpi vanhoja lukiokirjoja, haha. Kaiken lisäksi tenttikysymykset olivat - suureksi helpotuksekseni - aika simppeleistä perusaiheista, joten voitte uskoa miten helpottunut olin.

Tajusinpahan nyt ihan oikeasti senkin, että miten pahasti mun opiskelutavat kaipaisivat uudistusta. Toi stressin määrä ennen tenttiä oli ihan hirveä, kun olin aivan satavarma siitä, etten pärjäisi. Pitäis oikeasti vähän miettiä että mitä lukee ja koska, eikä pitää mitään idioottimaisia lukumaratoneja parina tenttiä edeltävänä päivänä, koska eihän siinä opi mitään. Kauanpa mullakin on kestänyt oikeasti käsittää nämä asiat, haha. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tietty vanhat tavat istuvat tiukassa ja menee varmaan hyvä tovi ennen kuin todella omaksun mitään uusia tottumuksia vanhojen tilalle, mutta ainakin tiedän mikä ongelma on ja mitä sen eteen pitäis tehdä. Nimim. esseen palautus 9.12., tentti 10.12. ja 18.12.

Mutta kyllä mä silti edelleen olen ihan hävyttömän innoissani yliopistosta, vaikka stressaakin. Toisaalta oon sellainen luonteeltani, että murehdin ja stressailen turhia enkä usko että saisin oikein mitään aikaiseksi jos en stressais. Vähän viisastuneempana tuosta filosofian tentin aiheuttamasta stressiahdistuksesta sain skarpattua sen verran, että kävin eilen yhden luokkakaverin kanssa tekemässä koululla (vapaapäivänäni, ooh!) yhden itsenäisen tehtävän pois alta vaikka siinä on deadline vasta joskus joulukuun puolella ja sain aikaiseksi ilmottauduttua ens kevään kursseillekin. Senkin olisin toki voinut tehdä jo paljon aikaisemmin, mutta ei sentään ihan viime tinkaan jäänyt ja oon ihan suhteellisen tyytyväinen siihen, miltä lukujärjestys näyttää. Tuskin tulen ottamaan mitään extraa tuohon (ellen sit kuitenkin jotain filosofiaa sinnekin ujuttais, hmm...), vaikka onhan se vähän nihkeetä että on kesken päivää useamman tunnin hyppytunteja, mutta no. Nyt syksyllä se ärsytti ainakin aluksi, mutta mitä lähemmäs Joulua päästään, sitä enemmän olen oppinut olemaan sujut asian kanssa. Kyllä sitä tekemistä riittää muutenkin ja vois vaikka käyttää aikansa ihan vaan kurssimateriaalin LUKEMISEEN.

Vitsit, mitenkäs siitä onkin päässyt vierähtämään näin pitkä aika kun olen viimeksi päivittänyt, hups. Eipä sillä että mitään erityistä olis tapahtunut, mutta on mulla silti ollut vähän huono omatunto. Ehkä länttään vain tähän loppuun muutaman kuvan ikäänku koosteeksi, vaikka tuskinpa nekään nyt ihan älyttömästi mitään kertoo, haha.

Marraskuun alussa lähdin käymään tosiaan Jyväskylässä Katan luona, koska ei oltu nähty vuosiin ja asdfghl. Sinä perjantaina Sofi Oksanen oli jakamassa nimmareita Vaasan Suomalaisessa Kirjakaupassa ja pyytämättä rakas aviomieheni kävi jonottamassa mulle nimmarin sieltä, iih. Ihan vain tiedoksi tyypeille, etten mä Oksasesta julkisuudenhenkilönä niinkään välitä, mut esim. Stalinin lehmät teki muhun aikoinaan niin ison vaikutuksen ja Puhdistuksesta pidin myös, että musta oli vain hienoa saada kirjailijan nimikirjoitus (tai no, pikemminkin tuo näyttää siltä että se olis vain sotkenut kirjani, haha) ensisivuille. Also: en olis varmaan ite ees uskaltanut käydä hakemassa nimmaria, joten siksikin mun mies nyt vaan on maailman parhain tyyppi.

Kata oli neulonut mulle jotku huikeimmat villasukat ikinä, KATTOKAA NYT NOITA. Ne on pitkävartiset ja huikeet ja lämpimät ja ahihi Autobot-sukat. Nyt pysyy katu-uskottavalla tapaa jalat lämpöisinä läpi talven.

Lopuks Vili, ihan vain siksi koska. Nyt kyl meen tekeen jotain hyödyllistä, oon vasta saanut aikaiseksi juotua aamukahvin ja ruokittua kissat (ja katsottua Katy Perry: Part of Me -leffan...) ja just paasasin tässäkin kuinka pitäis opetella opiskelemaan uudelleen, että joo. Sanoista tekoihin än yy tee nyt. Palataan mahdollisimman pian taas asiaan!

Nyt kyllä.

Hei mitä tää nyt oikein on olevinaan. Miksi ihmeessä bloggaaminen on tuntunut niin älyttömän vaikealta? En tiedä. Mutta hengissä olen ja NaNokin on edennyt, yliopistollakin olen istunut (paitsi kiinan tunneilla, apua) ja ehtinyt reissatakin, nimittäin kävin viikko sit Jyväskylässä vanhan taidekouluaikaisen ystävän luona jes, katteltiin leffoja ja ihmeteltiin Minni-kissaa, vilkaistiin parit kirpputorit ja juotiin energiajuomia ja oli mahtavaa jesss. Tänäviikonloppuna toinen velipoika ja lisäksi yksi yhteinen kaveri piipahtivat Vaasassa ja ei tehty kyllä mitään järkevää, taidettiin katsoa yksi ainoa elokuva koko viikonlopun aikana ja pikkasen Adventure Timea, mutta muuten se oli vaan sellaista yleistä muhjuamista ja pleikkarin pelaamista. Mut en mä muuta kyllä olis kaivannutkaan, ah. Onpahan tullut rötväiltyä. Palaan asiaan, öh, viimeistään joulukuun alussa, nyt vaan halusin infota että KYLLÄ, olen vielä hengissä ja että älkää menkö mihinkään, kirjoitan kyllä pian!

4. NaNo-päivä & hengailua.

Lumi tuli ja meni, seuraavaa satsia odotellessa. Koululle oli kasattu Jack-o'-lanterneita, vitsit, ens vuonna haluun tehdä oman tommosen! En mä mikään Halloween-ihminen ole, mutta tykkään uusista ja jännistä jutuista.

No olipa taas aloitus merkinnälle, heh heh. Tarkoitus oli muuten vaan naputella ja tappaa aikaa, ei mulla mitään tärkeää tai erityistä kerrottavaa ole. Eilen kävi kivoja vieraita kylässä ja askartelin vähä vegesusheja, nam nam.

Kaikki meni ja kelpasi, hyvähyvä. Siinä sujui ilta mukavasti napostellessa, viiniä siemaillessa ja kattellen Whose Line Is It Anywayta (viiksillä). Ärsyttää et oon tosi mielikuvitukseton kaikenlaisten makizushien kanssa, nuo sisälsivät vaihtelevasti kurkkua, paprikaa, sesaminsiemeniä, wasabia ja sit toki tuo poikien kesällä keksimä spessuyhdistelmä avokadoa ja aurajuustoa (mikä on - hämmentävää kyllä - aika hemmetin hyvä yhdistelmä, haha). Et ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan! ... vaikka on noikin hyviä. Mut olis kiva kokeilla uusiakin juttuja! Nigirizusheja en tällä kertaa viitsinyt alkaa väkertää, mut nekin on jees. Oho, juttu karkas käsistä. Siis! Eilen oli mukavaa, hauskaa! Join viiniä pitkästä aikaa ja öö. Joo.

Tänään tietty heti herättyäni kampesin itseni koneen äärelle ja rykäisin oitis aamutuimaan sellaiset hieman päälle tuhat sanaa lisää NaNoa. Toki tässä päivän mittaan olis tarkoitus kirjoitella vielä lisääkin, mutta en nyt ota mitään paineita, kun yritän pitää tämän lähinnä hauskanpitona enkä pakkopullana. Toistaiseksi oon onnistunut pysymään tavoitteessani, sekä sanamäärissä!

Pakko hehkuttaa, että on kyllä ihan luvattoman kivaa hommaa. Tulee hurjan tyytyväinen ja onnistunut olo itseensäkin, kun sanamäärä kasvaa ja saan ihan oikeasti tuotettua tekstiä. Ei se ehkä laadullisesti ole mitään parasta mahdollista, mutta kuten sanottua, ei se ole se tärkein asia muutenkaan. Kirjoittaminen tuntuu mahtavalta ja palkitsevalta, vaikken sitä monen montaa tuntia päivässä teekään ja vaikka ainakin vielä vahtaan aika tiukasti sanamäärää. (Tosin Atlantiksesta senkin ominaisuuden taitanee saada pois päältä, ehkä pitäis ottaa joku writing spurt ja vain kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa esim. tunnin kerrallaan ilman sanalaskuria ja kattoa et mitä tapahtuu.) Silti lapsenomainen innostus ja usko omaan kirjoittamiseen on säilynyt, vaikka onkin toki vielä aikaista juhlia - nythän on vasta neljäs päivä meneillään ja kuun loppuun on vielä pitkä aika.

Vaikka tulee mullekin kyllä niitä hetkiä kun vain tuijotan näyttöä ja pää lyö ihan tyhjää. Onneksi melko nopeasti onnistun pääsemään siitä ajatuksesta yli sillä, että vaan totean itselleni että MITÄ VÄLII vaikkei teksti oliskaan superhienoa ja mahtavaa, toistaiseksi mulle riittää jos lauseissa on edes jokin järjenhitunen ja sit tartun ensimmäiseen lauseenaloitukseen minkä keksin ja lähden siitä sit etenemään. NaNon foorumi pursuaa kaikenlaisia vinkeitä ehdotuksia ja promptseja mutta olen (ainakin toistaiseksi) pitäytynyt niistä, kun sen verran perfektionisti olen että pitäydyn vakavamielisessä proosassa sen sijaan, että nakkaisin ninjoja keskelle parisuhdekriisiä. Mutta pyörii mulla jo seuraavakin projekti mielessä ja siihen voisin antaa itselleni luvan vähän hullutellakin, mut katsotaan nyt. Jospa hoidan tämän ensin kunniakkaasti pois alta! Välillä tekee tiukkaa kun paikoin koko teema tuntuu nihkeältä ja tylsältä ja haluaisin niin älyttömästi kirjoittaa jostain ihan muusta ja vaikka mä niin saisin tehdäkin, niin kyllä mä silti aion suoriutua tästä ensin asiallisesti ja tyylilleni uskollisena. Itsepähän aiheeni valitsin, joten eiköhän tästä kirjoitettavaa vielä piisaa. 7411 sanaa ja 12 sivua, enkä ole vielä edes toistanut itseäni. Go me!

Anyhoo, palaillaan asiaan - oletettavasti taas NaNo-tunnelmissa, hehe. Koittakaa kestää!